Osakasta suunnattiin seuraavana päivänä sitten Kiotoon, jonka monet Japanissa käyneet kehuivat maasta taivaisiin! Uskomattoman hieno kaupunki loppujen lopuksi olikin; aluksi tosin olimme hieman pettyneitä ja pidimme ihmisten puheita hieman liioiteltuina. Lopulta 2,5:n Kiotossa vietetyn päivän jälkeen emme kuitenkaan voineet kuin yhtyä aiempien Kioton ylistäjien joukkoon. Alkupettymyksemme johtui suurista odotuksista (jotka siis myöhemmin toteutuivat) ja siitä, että pyörimme aluksi hieman väärillä alueilla.Kioto
Kioto on varmaankin Japanin ylivoimaisesti perinteikkäin kaupunki. Suomalaiset varmaankin muistavat Kioton vuoden 1995 ilmastosopimuksen allekirjoittamisesta - hiilidioksidipäästöjä rajoittava sopimus allekirjoitettiin siis Kiotossa.
Kioton perinteikkyys johtuu siitä, että kaupunki on ollut Japanin pääkaupunki yli tuhat vuotta - vuodesta 794 jkr. vuoteen 1868. Siinä missä Tokio oli hyvin moderni kaupunki, on Kioto kuin Tokion vastakohta - täynnä kauniita temppeleitä, palatseja ja puutarhoja valtansa ajoilta. En ole lähtökohtaisesti hirveän kiinnostunut temppeleistä enkä puutarhoista, mutta Kiotossa ne saivat kyllä minutkin mykistymään.
Lonely Planet listaa Japanista kaksi kaupunkia, joita näkemättä ei saisi maasta lähteä - Tokio ja Kioto. Itse olisin melkein valmis muuttamaan tuota järjestystä siten että Kioto on tärkein ja Tokio toiseksi tärkein. Niin tai näin, molemmissa kannatti käydä! Kioto edustaa vanhaa Japania ja Tokio edustaa modernia Japania.
Lonely Planet listaa Japanista kaksi kaupunkia, joita näkemättä ei saisi maasta lähteä - Tokio ja Kioto. Itse olisin melkein valmis muuttamaan tuota järjestystä siten että Kioto on tärkein ja Tokio toiseksi tärkein. Niin tai näin, molemmissa kannatti käydä! Kioto edustaa vanhaa Japania ja Tokio edustaa modernia Japania.
Yllä olevat kuvat on otettu Kioton ensimmäisen päivän temppeli- ja puutarhakierrokselta. Ennen reissua olimme kuulleet Kioton olevan täynnä tällaisia komeita temppeli-puutarhayhdistelmiä. Monesti olikin niin, että komean temppelin vieressä oli kaunis puutarha - siis oikeasti todella hyvin hoidettu puutarha. Nämä ensimmäiset temppelit olivat kaupungin keskusta-alueella rautatieaseman läheisyydessä.
Temppelialueita ympäröi usein pieni allas, vähän kuin linnoja ympäröivät vallihaudat, nämä altaat vain olivat paljon pienempiä ja matalampia. Altaissa oli mitä kummallisimpia kaloja, katso kuva yllä. En tiedä ovatko kuvassa olevat kalat luonnollisia vai jalostettuja - kummallisen ja nätin näköisiä joka tapauksessa. Samanlaisia näkyi monessa paikassa Japanissa. Olen nähnyt samanlaisia myös erään temppelin yhteydessä täällä Koreassa.Ensimmäisen päivän nähtävyyksien jälkeen tuli hieman sellainen olo että Kioton kauneus oli hieman liioiteltua - tuli semmoinen fiilis että tässäkö tämä nyt sitten oli, ei tämä kyllä niin kaunis ollut kuin meille kerrottiin! Seuraavana päivänä lähdimme hieman kaupungin keskustasta kauemmas, mistä löysimme kaupungin todelliset aarteet.
Yllä olevassa kuvassa Kinkaku-jin temppeli, joka oli ylivoimaisesti koko reissun hienoin näky. Temppelin kaksi ylintä kerrosta on päällystetty kullalla, mikä tekee siitä todella sädehtivän näyn. Myös temppeliä ympäröivä puutarha oli todella kaunis.
Temppeli oli uskomattoman hieno; oli vain harmi että sattui olemaan hieman pilvinen päivä (ainut sadepäivä koko reissulla, sade oli lakannut noin paria tuntia aiemmin) - temppeli olisi sädehtivämpi kuvissa jos olisi ollut aurinkoinen sää.
Yllä olevassa ryhmäkuvassa temppeli hieman sädehtii pilvien välistä kajastavan auringonvalon vaikutuksesta.
Kinkaku-jin temppeli rakennettiin vuonna 1397 Shogun Ashikaga Yoshimitsun eläkepäivien huvilaksi. Shogunin poika muutti alkuperäisen rakennuksen temppeliksi. Temppeli on ehditty polttaa moneen kertaan, viimeksi vuonna 1950. Nykyinen temppeli juontaa juurensa vuodelta 1955. Koko temppeli lukuunottamatta alinta kerrosta on päällystetty aidolla kullalla. Temppelin sisällä on jäännöksiä Buddhasta. Temppeliä ympäröi massiivinen japanilainen puutarha. Kinkaku-jin edessä olevaa lampea sanotaan "peililammeksi" (heijastava efekti näkyy hyvin myös yllä olevissa kuvissa); lampi pienine saarineen ja kivineen kertoo Buddhalaista luomistarinaa. Tuommosen voisin itekkin huvilakseni ottaa!
Myös Ginkaku-jin temppeli oli hieno. Kinkaku-jin temppeli (nimessä yhden kirjaimen ero!) toimi esikuvana Ginkaku-jin temppelille; Yoshimitsun (jolle kultainen temppeli rakennettiin) pojanpoika käytti kultaista temppeliä esikuvanaan rakentaessaan Ginkaku-jia. Hänen oli tarkoitus peittää Ginkaku-jin temppeli hopealla, mutta se jäi vain aikomukseksi. Ginkaku-ji on Buddhalaistemppeli. Myös tätä temppeliä ympäröi kaunis puutarha, itse asiassa vielä kauniimpi puutarha kuin mitä kultaisella temppelillä oli ympärillään!
Yllä olevassa kuvassa Ginkaku-jin temppelialue puutarhan ylätasanteelta nähtynä. Temppeli on kuvassa vasemmalla. Tämän otoksen jälkeen kamerasta loppuikin virta, mutta kerrankin niin päin että ehdin ottaa kuvan!
Yllä pari kuvaa Ginkaku-jin puutarhasta - hyvässä kunnossa ovat pitäneet!Lisäksi kävimme Kiotossa Nijon linnassa, mikä oli myös aika komea leveine vallihautoineen ynnä muine. Nijon linna sijaitsi aivan hostellimme lähistöllä.
Linnasta oli vaikea saada hyvää kuvaa - olisi pitänyt päästä jonnekin korkealle saadakseen koko linnan kuvaan. Linnan porttien sisäpuolella sijaitsi erään hallitsijan Kioton koti ja päämaja, jonka sisällä pääsimme käymään mutta sisäpuolella ei saanut kuvata. Kuva tästä rakennuksesta alla.
Kuva rakennuksesta on hieman huono, kuva oli otettava linnan portin katoksen alta koska kuvan ottamishetkellä satoi ja minun oli suojeltava kamerani isoa linssiä sateelta. Hallitsijan asumuksen sisäpuolella oli kaikenlaista - asehuoneita, palvelijoiden huoneita, vastaanottohuoneita, lähetin huone, hallitsijan "olohuone" Geisha-palvelijoineen jne. Rakennuksessa kävellessä askeleet kuuluivat selvästi - tarkoituksella. Lattia on aikoinaan tehty sellaiseksi, että siellä on mahdoton liikkua kenenkään kuulematta. Tällä estettiin kenenkään pyrkimys tulla hiljaa salaa vahingoittamaan hallitsijaa.Kioto oli ehdottomasti reissun mielenkiintoisin kaupunki. Nähtävyyksien lisäksi kaupungissa on jotain todella ainutlaatuista, nimittäin ilmapiiri. Vaikka kaupungissa asuu nykyisin 1,4 miljoonaa ihmistä, on fiilis kaduilla kävellessä sama kuin kuljeskelisi jossain 300 ihmisen kylässä! Ja kyseessä on siis miljoonakaupunki - asukkaita on enemmän kuin koko Helsingin talousalueella!
Kioton keskustasta löytyy toki kaikki nykyajan mukavuudet hienoine shoppailu- ja ravintola-alueineen. Silti kaupungin ilmapiiri ei ole hävinnyt mihinkään.
Kioto on täysin Tokion vastakohta; se edustaa sitä perinteistä vanhaa Japania kuten yllä mainitsin. En voi kuin suositella Kiotoa Japanissa käyvälle. Loppujen lopuksi siis aiemmin Japanissa käyneiden lupaukset Kioton ainutlaatuisuudesta osoittatuivat todeksi.
Kiotosta hyppäsimme 2,5 päivän jälkeen reissun päätepisteeseen, Tokioon. Matka Kiotosta Tokioon oli pisin matka jonka matkustimme - kaikki 2,5 tuntia luotijunalla!
Tokio
Tokio. Yksi maailman suurimmista kaupungeista, Mexico City taitaa olla suurin ja sitten on kai Tokio, en ole varma. Se riippuu niin paljon miten väkimäärä lasketaan - siis miten suuri alue kaupungin ympäriltä lasketaan mukaan. Jotkut kaupungit kasvavat leveyttä kun taas jotkut kaupungit kasvavat korkeutta. Tokio kasvaa molempiin suuntiin, sekä taivasta kohti että horisontaalisesti. Siitä mikä kaupunki on maailman suurin voisi saivarrella loputtomiin yllä mainituista mittausongelmista johtuen, mutta sanotaan kuitenkin että Tokio on varmasti kolmen maailman suurimman kaupungin joukossa. Joka tapauksessa aivan käsittämättömän kokoinen kaupunki. Ymmärrettävästi Tokiosta löytyy siis kaikkea maan ja taivaan väliltä.Asuimme Tokiossa Asakusan alueella hotellissa (joka oli käytännössä hostelli). Asakusasta pääsi nopeasti kaupungin keskustaan (siis siihen viralliseen keskustaan, keskustoja voisi laskea olevan useampia tämän kokoisessa kaupungissa!) junalla - kahdeksassa minuutissa. Siihen nähden hotellista maksamamme 3500 yeniä eli noin 22 euroa per yö per naama ei ollut paha hinta. Tosi hyvä diili oikeastaan, koska hotelli oli kaikin puolin mukava ja hyväkuntoinen.
Käsityksen Tokion suuruudesta sai ensimmäisen kerran jo junassa kun se lähestyi Tokiota. Juna pysähtyi Yokohamassa, joka on Tokion jälkeen Japanin toiseksi suurin kaupunki (noin 5 miljoonaa asukasta). Yokohamasta Tokioon junamatka kesti noin 10-15 minuuttia, mutta missään vaiheessa kaupunkialue ei loppunut; käytännössä Yokohama ja Tokio ovat yhtä yhteen kasvanutta kaupunkialuetta!
Tokiossa aloitimme keisarin palatsin puistosta, joka oli varsin kaunis puisto. Itse keisarin palatsia emme päässeet näkemään, sinne on avoimet ovet vain kahtena päivänä vuodessa joulukuussa ja tammikuussa. Emme itse asiassa päässeet edes näkemään keisarin palatsia läheltä; koko palatsia ympäröivä alue on suljettu yleisöltä noita kahta yllämainittua päivää lukuunottamatta. Palatsista sai jonkunlaisen kuvan kauempaa, mutta tuo kuva on vielä kaverini kamerassa (omastani oli akku tyhjä kadotettuamme sähköverkkoadapterin reissun tuoksinassa). Odotin palatsin olevan varsin komea - onhan kyseessä Japanin keisariperheen koti! Siksi oli pieni pettymys että emme nähneet sitä kunnolla.
Keisarin palatsin puistosta suuntasimme Sony Buildingiin, jossa oli esillä Sonyn uusinta tekniikkaa, osittain sellaista mikä ei ole vielä myynnissä vaan vasta tulossa myyntiin. Pääasiassa esillä oli hienoja taulutelevisioita - näistä suurin osa oli varustettu uudella Blue Ray -tekniikalla, joka tekee kuvasta hieman sinertävän ja partaveitsen terävän. Esillä oli lisäksi digikameroita, läppäreitä ja kaikenlaista mitä Sony valmistaa. Sony Building sijaitsi ylellisellä Ginzan ostosalueella keskustan tuntumassa. Ginza oli todella hienoa aluetta - se on ehdottomasti yksi muotimaailman keskus Pariisin ja New Yorkin ohella. Eipä sattuneesta syystä tullut mitään alueelta ostettua (kallista!), eikä mulle olisi reppuun mitään sopinutkaan.
Läheltä Tokion kalatoria löysimme Sushi-ravintolan, josta sain elämäni parasta sushia (raakaa kalaa ja riisiä yhdessä "klöntissä"). Enpä ollut sushia ennen Japaniin menoa syönytkään ja voin sanoa jääneeni paitsi melkoisesta herkusta. Ei ollut mikään yllätys löytää tätä herkullista sushia tarjoavaa ravintolaa juuri kalatorin läheisyydestä - ravintola ostaa kalansa aamulla kalatorilta. Ja Tokio on ehdottomasti paikka jossa voi saada maailman parasta sushia, onhan sushi japanilainen ruoka. Yllä olevan kuvan sushi on Hiroshimalaisesta sushiravintolasta - kuvasta saa käsityksen mitä sushi on.
Tokiossa kävimme ihmettelemässä kaupungin maisemaa kolmesta eri tornista. Monessa pilvenpiirtäjässä oli ravintolamaailma ylimmissä kerroksissa. Tällöin näihin pilvenpiirtäjiin pääsi ilman pääsymaksua, koska ravintolat yläkerroksissa keräävät rahat järjettömien hintojen muodossa. Tällaisilta pilvenpiirtäjien ravintola-alueilta sai hyviä kuvia, mutta yleensä vain yhteen tai kahteen suuntaan. Parhaat kuvat kaupungin silhuetista saimme Mori Towerista, missä oli varsinainen näköalatasanne 360 asteen näkymineen. Mori Tower on 238 metriä korkea ja siinä on 54 kerrosta - näköalatasanne on 54:nnessä kerroksessa.
Tokiossa kävimme ihmettelemässä kaupungin maisemaa kolmesta eri tornista. Monessa pilvenpiirtäjässä oli ravintolamaailma ylimmissä kerroksissa. Tällöin näihin pilvenpiirtäjiin pääsi ilman pääsymaksua, koska ravintolat yläkerroksissa keräävät rahat järjettömien hintojen muodossa. Tällaisilta pilvenpiirtäjien ravintola-alueilta sai hyviä kuvia, mutta yleensä vain yhteen tai kahteen suuntaan. Parhaat kuvat kaupungin silhuetista saimme Mori Towerista, missä oli varsinainen näköalatasanne 360 asteen näkymineen. Mori Tower on 238 metriä korkea ja siinä on 54 kerrosta - näköalatasanne on 54:nnessä kerroksessa.
Yllä olevista kuvista saa helposti sen käsityksen, että Tokion kaupunkialue ei lopu ikinä. Ei se lopukaan, muuta kuin horisonttiin! Valitettavasti kuvien ottohetkellä on pientä saastepilveä tai vastaavaa horinsontissa, joten kaupungin todellista kokoa ei kuvista näy.
Tokiossa oli helppo liikkua, metroissa ja junissa on tekstit myös englanniksi, mikä tekee turistin elämästä huomattavasti helpompaa. Tokion metroverkko on muutoin aivan käsittämättömän laaja!
Tokiota pommitettiin pahasti toisen maailmansodan loppupuolella, minkä vuoksi se onkin aika moderni kaupunki suhteellisen uusine rakennuskantoineen. Esimerkiksi Asakusan alue, jossa asuimme, oli kukoistava länsimaisten vaikutteiden kaupunginosa ennen toista maailmansotaa, mutta kaupunginosa ei koskaan täysin toipunut rankasta pommituksesta jota se koki. Asakusa oli ensimmäinen alue Japanissa jossa näytettiin länsimaisia elokuvia ja missä striptease-esityksiä näytettiin ensimmäisen kerran.
Tokio on Kioton vastakohta; se edustaa modernia Japania pilvenpiirtäjineen, neonvaloineen ja ostoskeskuksineen. Tokio on myös Japanin taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen elämän keskus. Tokio on kuitenkin aika nuori pääkaupunki - pääkaupunki siirrettiin Tokioon vasta vuonna 1868 Kiotosta. Tämän johdosta Tokio ei ole kauhean perinteikäs kaupunki, vaikka löytyy kaupungista toki historiaa ja temppeleitä. Kioto on vaan monin verroin Tokiota historiallisempi ja perinteisempi kaupunki.
Yhtenä iltana oli tarkoitus mennä haistelemaan Tokion yöelämää, mutta tästä yrityksestä ei tullut oikein mitään. Vaikka oli perjantai-ilta, oli suurin osa klubeista jostain syystä kiinni ja ne mitkä olivat auki, olivat aika tylsiä paikkoja. Joihinkin klubeihin ei Tokiossa otettu kuin japanilaisia - portsari sanoi ovella "Japanese only". Kuulin myöhemmin selkeän syyn tähän: japanilaiset varaavat parhaat naiset itselleen eivätkä uskalla päästää ulkomaalaisia ns. samoille apajille! Melkoista syrjintää ja yllättävää japanilaisilta, jotka muutoin olivat äärimmäisen mukavia ihmisiä.
Tokio oli loppujen lopuksi hyvin äkkiä nähty. Kiersimme monta eri kaupunginosaa ja näimme kaikenlaista. Silti nähtyämme päänähtävyydet tuli sellainen olo, että mihinkäs tässä sitten - olisi ollut tosi hyvä jos meillä olisi ollut paikallinen opas. Paikallinen opas olisi tiennyt paikat minne mennä ja mitä tehdä; tällöin olisimme saaneet kaupungista paljon enemmän irti. Ja on täysin väärin sanoa että Tokio oli nopeasti nähty - vaatisi varmaan kaksi kuukautta nähdä Tokion kokoinen kaupunki oikein kunnolla. Mutta se vaatisi sen paikallisen oppaan...
Kiersimme monella eri alueella Tokiossa ja näimme kaikenlaista. Kävimme myös Sapporon olutpanimon tehtaalla olutmuseossa.
Hostellimme lähellä Asakusan alueella oli temppeli, jota kävimme myös ihmettelemässä, vaikka olimme siihen mennessä nähneet temppeleitä kyllästymiseen asti. Tämä temppeli oli kuitenkin ihan näkemisen arvoinen. Kuva siitä alla.
Tokiossa oli helppo liikkua, metroissa ja junissa on tekstit myös englanniksi, mikä tekee turistin elämästä huomattavasti helpompaa. Tokion metroverkko on muutoin aivan käsittämättömän laaja!
Tokiota pommitettiin pahasti toisen maailmansodan loppupuolella, minkä vuoksi se onkin aika moderni kaupunki suhteellisen uusine rakennuskantoineen. Esimerkiksi Asakusan alue, jossa asuimme, oli kukoistava länsimaisten vaikutteiden kaupunginosa ennen toista maailmansotaa, mutta kaupunginosa ei koskaan täysin toipunut rankasta pommituksesta jota se koki. Asakusa oli ensimmäinen alue Japanissa jossa näytettiin länsimaisia elokuvia ja missä striptease-esityksiä näytettiin ensimmäisen kerran.
Tokio on Kioton vastakohta; se edustaa modernia Japania pilvenpiirtäjineen, neonvaloineen ja ostoskeskuksineen. Tokio on myös Japanin taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen elämän keskus. Tokio on kuitenkin aika nuori pääkaupunki - pääkaupunki siirrettiin Tokioon vasta vuonna 1868 Kiotosta. Tämän johdosta Tokio ei ole kauhean perinteikäs kaupunki, vaikka löytyy kaupungista toki historiaa ja temppeleitä. Kioto on vaan monin verroin Tokiota historiallisempi ja perinteisempi kaupunki.
Yhtenä iltana oli tarkoitus mennä haistelemaan Tokion yöelämää, mutta tästä yrityksestä ei tullut oikein mitään. Vaikka oli perjantai-ilta, oli suurin osa klubeista jostain syystä kiinni ja ne mitkä olivat auki, olivat aika tylsiä paikkoja. Joihinkin klubeihin ei Tokiossa otettu kuin japanilaisia - portsari sanoi ovella "Japanese only". Kuulin myöhemmin selkeän syyn tähän: japanilaiset varaavat parhaat naiset itselleen eivätkä uskalla päästää ulkomaalaisia ns. samoille apajille! Melkoista syrjintää ja yllättävää japanilaisilta, jotka muutoin olivat äärimmäisen mukavia ihmisiä.
Tokio oli loppujen lopuksi hyvin äkkiä nähty. Kiersimme monta eri kaupunginosaa ja näimme kaikenlaista. Silti nähtyämme päänähtävyydet tuli sellainen olo, että mihinkäs tässä sitten - olisi ollut tosi hyvä jos meillä olisi ollut paikallinen opas. Paikallinen opas olisi tiennyt paikat minne mennä ja mitä tehdä; tällöin olisimme saaneet kaupungista paljon enemmän irti. Ja on täysin väärin sanoa että Tokio oli nopeasti nähty - vaatisi varmaan kaksi kuukautta nähdä Tokion kokoinen kaupunki oikein kunnolla. Mutta se vaatisi sen paikallisen oppaan...
Kiersimme monella eri alueella Tokiossa ja näimme kaikenlaista. Kävimme myös Sapporon olutpanimon tehtaalla olutmuseossa.
Hostellimme lähellä Asakusan alueella oli temppeli, jota kävimme myös ihmettelemässä, vaikka olimme siihen mennessä nähneet temppeleitä kyllästymiseen asti. Tämä temppeli oli kuitenkin ihan näkemisen arvoinen. Kuva siitä alla.
Asakusan temppelin läheisyydessä oli myös hauska katuesiintyjä pienen apinan kanssa, siitä kuva alla.
Asakusan alueella olisi voinut saada myös tällaisen kyydin:
Vaikka Tokio olikin pienoinen pettymys, oli siellä ehdottomasti kiva käydä. Kuten yllä sanoin, paikallisen oppaan avulla (siis ei mikään turistiopas vaan joku paikallinen kaveri esim.) olisimme saaneet kaupungista huomattavasti enemmän irti.Viimeisen illan Japanissa vietimme Onsen-kylpylässä, mikä oli hieno kokemus. Onsenit ovat kylpylöitä, joihin vesi tulee kuumista lähteistä maan uumenista. Tähän Onseniin missä me kävimme vesi tuli 1,4 kilometrin syvyydestä Tokion lahdelta. Altaissa oleva kuuma vesi on äärimmäisen rentouttavaa. Onsenissa pukeudutaan yleisissä tiloissa japanilaiseen Yukata-asuun; oli kieltämättä koominen olo pitää sellaista asua yllä! Ja tunsin olevani toisessa maailmassa kävellessäni Yukata päällä ympäri Onsenia kaikkien muidenkin luonnollisesti pitäen yllään Yukata-asua.
Sunnuntaina 6.5 suuntasimme Keisei Skyliner -junalla Tokion Naritan lentokentälle lentääksemme Souliin. Matka kesti tunnin(!) ja juna ajoi maaseutumaisella alueella vasta viimeiset 10 minuuttia matkasta. Tämä kertoo jotain Tokion suuruudesta...
Japanilaiset ihmiset
Japanilaiset ihmiset ovat äärimmäisen mukavia. Täällä Koreassa kuulee usein sanottavan että japanilaiset ovat kylmiä ja tunteettomia - täyttä potaskaa! Kaikki kohtaamamme ihmiset Japanissa olivat erittäin mukavia ja lämpimiä ja suurin osa puhui hyvää englantia - edelleen korealaisten kertomusten vastaisesti.
Hyvä esimerkki japanilaisten mukavuudesta oli eräässä tavaratalossa työskennellyt nainen, joka lähti opastamaan meitä toiseen liikkeeseen kun heidän liikkeestään ei löytynyt sähköverkkoadapteria kadottamamme tilalle. Siis työvaatteissaan vuorossa ollut myyjä käveli kanssamme 400 metriä toisen kaupan eteen ja sanoi että täältä löydätte haluamanne! Uskomatonta. Euroopassa ei ikinä tapahtuisi tämmöistä, ei ainakaan Suomessa. Muutenkin japanilaiset olivat äärimmäisen avuliaita jos kysyimme esimerkiksi reittineuvoja - jos eivät tienneet, kysyivät joltain ja sitten kertoivat meille.
Niin ja olihan japanilaiset naiset aivan katseenkestäviä...
Hintataso
Japani on kallis maa. Tämä on yleensä ihmisten ennakkokäsitys. Ei Japani toki niin kallis ole kun vähän katsoo missä majoittuu ja missä syö. Yö hostellissa maksoi 2300 yenistä (14 euroa) 3500 yeniin (22 euroa). Hyvä ruoka-annos maksoi 700 yenistä (4,3 euroa) 900 yeniin (5,5 euroa). Toki tarjolla olisi ollut reilusti kalliimpaa - sekä majoitusta että ruokaa - mutta kun vähän valitsee missä nukkuu ja mitä syö ei retki Japaniin ole katastrofaalisen kallis. Olut maksoi yleensä 500 yeniä eli 3 euroa. Pääsyliput nähtävyyksille olivat yleensä 500-600 yenin luokkaa (3-3,7 euroa). Jos taas ei katso yhtään missä majoittuu, missä syö ja mitä maksaa mihinkin, saa varmasti menemään Japanissa sekä omat että varastetut rahat. Mutta meidän kohdalla reissu ei ollut mitenkään ylettömän kallis, vaikka liikuimme koko ajan ja maksoimme sisäänpääsyjä lukuisille nähtävyyksille. Toisaalta nämä sisäänpääsyt olivat ehdottomasti rahan arvoisia.
Takaisin Soulissa
Sunnuntaina 6.5 noin puoli viiden maissa pääsimme ulos Soulin Incheonin kentältä ja hurautimme bussilla Campus-alueelle. Samantien saattoi huomata kuinka kevät oli edennyt täällä viikon aikana huomattavasti. Täällä alkaa olemaan todella kesäistä juuri nyt ja puut vihertävät komeasti.
Paluu arkeen odottaa taas. Kouluhommia ei juuri nyt hirveästi ole, joten saa ottaa pehmeän laskun tänne Souliin. Oli kieltämättä hyvä fiilis palata takaisin onnistuneen reissun jälkeen ja päästä lepäämäänkin vähän - Japanissa menimme kuitenkin enemmän tai vähemmän pää kolmantena jalkana lähes koko ajan.
Joka tapauksessa helvetin hyvä reissu! En voi kuin suositella Japania jokaiselle!
