Kesäiset terveiset Soulista

Vähiin käy ennen ku loppuu!! Aikaa täällä Soulissa on jäljellä pikkusta vailla kaksi viikkoa, mitä on todella vaikeaa ymmärtää. Tuntuu siltä että siitä olisi vasta pari kuukautta kun tänne tulin (20.2), vaikka siitä on itse asiassa jo 3,5 kuukautta. Eipä ole koskaan mennyt aika näin nopeasti kuin täällä! Se on kai sitten merkki siitä, että täällä on viihtynyt hyvin. Täällä viettämäni aika tuntuu varsin lyhyeltä, mutta toisaalta kun mietin, mitä kaikkea täällä on kerennyt tekemään, erityisesti katsoessani kuvia koneelta, tuntuu aika jo paljon pidemmältä; onhan täällä kerinnyt tekemään vaikka mitä. Joka tapauksessa edellisestä kirjoituksestani tänne blogille on päässyt taas vierähtämään liian pitkä aika, joten alla viime aikojen kuulumisia ja vähän muita turinoita täältä:

Akaraka

Toukokuun 11. päivä täällä Kampusalueella oli iso jokakeväinen festivaali joka tunnetaan nimellä Akaraka. Akarakan ideana on valmistautua syksyn isoon urheilutapahtumaan Yonsein yliopiston "pahaa kilpailijaa" Korea Universityä vastaan - silloin ratkotaan paremmuus fudiksessa, yleisurheilussa, koripallossa, ynnä muissa lajeissa. Keväisen Akarakan ainoana tarkoituksena on harjoitella kannustamaan omaa joukkuetta syksyn lajeja varten. Tätä kannustamista porukka harjoittelee kerääntymällä kampusalueen amfiteatterille noin 7000 - 8000(!!!) hengen voimin ja tanssimalla korealaisten huippuesiintyjien musiikin tahdissa. Mulle nämä ns. "huippunimet" ei sanoneet luonnollisestikaan mitään, mutta kuulemma niiden piti olla ihan maan ykkösartisteja. Enpä toki korealaisesta musiikista ole oppinut pitämään tämän reissun aikana, joten eipä tuon niin väliä vaikka en artisteja tuntenutkaan. Itse luokittelen korealaisen musiikin kahteen alalajiin: toinen on amerikkalaisia poikabändejä matkiva tyylisuunta ja toinen on italialaisia (Laura Pausini) tunteikkaita (kaverin sanoin "juustoinen"/"siirappinen" genre) kappaleita matkiva tyylisuunta. Eipä kumpikaan genre hirveästi iske... sanotaanko näin että en tule korealaista musiikkia kaipaamaan!

Anyway, cheering eli kannustaminen Akarakassa näyttää todella vaikuttavalta, kun yllä mainitut 7000 - 8000 ihmistä tanssivat puolelta toiselle joukkopsykoosin innoittamana valtavana sinisenä merenä - kaikki pukeutuvat Yonsein värien mukaisesti siniseen paitaan.

Yllä olevassa kuvassa kämppikseni Kelvin (Hong Kongista) on päässyt hyvään hoitoon... ;) Huomaa taustalla (niiden 5-10 sekunnin jälkeen mitä miespuoliset lukijat on tuijottaneet noita mimmejä!) kaikkien Akarakaan osallistujien pukeutuminen enemmän tai vähemmän sinisiin. Kelvin just teroitti tuossa että hän ei ole niin lyhyt kuin mitä kuva antaa ymmärtää... on kuulemma alemmilla portailla kuin tytöt! ;)

Porukka valmistautumassa joukkohysteriaan...

Amfiteatteri (joka veti muuten yllättävän paljon porukkaa) ja yliopiston rakennuksia taustalla.Yllä olevassa kuvassa "joukkohysteria" jo täydessä vauhdissa... porukka siis vaan yksinkertaisesti tanssii ja laulaa esiintyjien tahdissa, monesti tehden aaltoliikkeitä valtavana yleisömerenä puolelta toiselle. Saksalainen kaverini sanoi meiningin olevan lähes pelottavaa; muistutti kuulemma etäisesti samanlaista joukkohysteriaa mihin Aatu aikoinaan sai kansansa iskostettua. Nooh, todella kaukaa haettua mutta kuultuani tuon totesin itsekin että kenties jutussa on pienen pieni totuuden siemen. Joka tapauksessa täällä amfiteatterilla kokoonnuttiin hieman eri meiningillä ja eri asian tiimoilta kuin Nürnbergin torilla joskus 1930-luvun lopulla!

Akaraka-festivaali sisälsi luonnollisesti myös "lämmittelybileet" eli Pre-Akarakan. Kampusalueen pääkatu täyttyi päästä päähän eri opiskelijakerhojen standeistä, joilla myivät syötävää ja juotavaa - myös ihan miestä väkevämpää! Eipä taitaisi Suomessa irrota lupaa myydä kampusalueella tiistai- ja keskiviikkoiltana viinaa yömyöhään asti... täällä Koreassa ei ole niin tarkkaa! (Kuten ei todellakaan ole myös monessa muussakaan asiassa!)

Erilaisia bileitä

Sanomattakin on selvää, että vaihtariporukassa erilaisia bileitä on harva se viikonloppu. Yleisimmät bileet täällä on selkeästi synttäribileet. Kun tässä asuntolassa pelkästään asuu (jos en väärin muista) noin 300 henkeä, riittää siitä synttäripäiviä tasaisesti melkein vuoden joka päivälle. Niinpä synttäreitä on melkein joka viikonloppu, ja monesti on ns. tuplasynttärit koska sankarit haluavat monesti mahdollisimman paljon porukkaa omiin bileisiinsä ja helpoin tapa saavuttaa tämä päämäärä on yhdistää bileet ja kutsua kaikki.

Yhdet hauskimmista bileistä oli pari viikkoa sitten, jolloin juhlittiin ranskalaisen Arthurin ja italialaisen Fabion tuplasynttäreitä. Jätkät keksi lisätä synttäreille merirosvo-teeman, mikä vaati jokaisen osallistujan pukeutumaan merirosvoasuun. Tai jos nyt ei kokonaan asuun, niin ainakin kaikilla piti olla edes yksi merirosvovaatekappale yllään. Monella oli jonkun sortin huivi, ja joillakin oli muovisia koukkukäsiä pilailuvälineliikkeistä. Itelläni oli merirosvopäähine. Synttärilahjaksi annoimme pienellä suomalaisporukalla Arthurille ranskalaisen patongin ja Fabiolle spagettia! ;) Pienen pohjustuksen jälkeen asuntolan edessä bileitä vietettiin Hongdaen klubialueella eräässä pienessä eksoottisessa yökerhossa. Kuvia merirosvoista alla:

Päivänsankareiden lahjontaseremonia menossa... jätkät on luonnollisesti ainakin osittain kakutettu (katso käsiä ja kasvoja) ennen lahjomista. Kovasti pitivät päivänsankarit lahjoistaan; esim. Arthur (oikealla) haukkui täällä myytävän "ranskalaisen" patongin samantien alimpaan helvettiin... ;)

Yllä julmia merirosvoja... iteppä en onnistunu hirveän julmalta näyttämään! Prkl... ;)

Yonsein yliopisto

Tätä blogia kirjoittaessani en ole muistanu kirjoittaa ollenkaan siitä, mitä minä täällä Koreassa tarkalleen teen. Nyt on kenties korkea aika tästä kirjoittaa... ;)

Monelle tämä on tietenkin selvä: opiskelen Yonsein yliopistossa vaihto-oppilaana yhden lukukauden eli neljän kuukauden ajan. Lukukaudet täällä menevät eri tavalla kuin Suomessa; esim. kevät lukukausi alkaa maaliskuun alussa ja kestää kesäkuun puoliväliin asti. Täällä suorittamani kurssit siirretään kauppakorkean tutkintooni, ja nämä kurssit muodostavat käytännössä minun sivuaineen. Suoritan täällä pääasiassa rahoituksen kursseja. Rahoitus tarkoittaa kansan kielellä "niitä osakepelejä ym." ja käsittelee osakkeiden ja optioiden hinnoittelua ja sitä mistä yritys hankkii rahansa toimintansa pyörittämiseen ja kasvuun.

Yonsein yliopisto on Koreassa ns. eliittiyliopisto, joka on yksi kolmesta maineikkaasta SKY-yliopistosta. SKY on lyhenne kolmesta yliopistosta - Seoul National University, Korea University ja Yonsei University. Korealaiset jaksavat saivarrella loputtomiin siitä, mikä on näiden kolmen huippuyliopiston keskinäinen ranking - ymmärtääkseni Seoul National on ykkönen ja Yonsei kakkonen. Mulla asialla ei ole niinkään merkitystä; ainut asia mikä merkitsee loppujen lopuksi on kauppakorkean opintorekisterissä näkyvät suoritukset täältä. Korealaisille yliopistojen rankingilla on taas suurempi merkitys - oikeastaan nämä rankingit ovat täällä elämää suurempi asia! Sisäänpääsy johonkin näistä kolmesta yliopistosta tarkoittaa täällä hyvää työuraa esim. Korean hallituksen tai jonkin megaluokan yrityksen palveluksessa. Ihmiset luokittelevat toisiaan täällä hyvin pitkälti sen mukaan, missä yliopistossa opiskelet tai mistä olet valmistunut. Muiden yliopistojen kasvatteja pidetään ns. alempiarvoisina.

Kaikki tällainen luokittelu kalskahtaa suomalaisen korvaan aika kylmältä. Suomessa on ehkä pienen pientä luokittelua yliopistojen kesken, mutta ei alkuunkaan sellaista kuin täällä. Tämä on johtanutkin siihen, että Korea on (ainakin opiskelijoille) äärimmäisen kilpailullinen yhteiskunta. Peli on kovimmillaan lukiossa, jossa opiskelijat lukevat lähes vuorokauden ympäri saadakseen hyvät arvosanat ja valmistautuakseen yliopiston pääsykokeisiin - tulevaisuus on kiinni yhdestä hemmetin kokeesta! Täällä on sanonta, että mikäli lukiolainen nukkuu vuorokaudessa yli 6 tuntia, ei hän tule pääsemään hyvään yliopistoon! Kovaa peliä. Tästä syystä nuoriso on täällä henkisesti todella kovilla, ja tämä tekee korealaisista väsymättömiä puurtajia myös myöhemmälle työuralle, koska he ovat tottuneet tekemään töitä ns. aamusta iltaan.

Kaikki tämä tietynlainen loppuun ajaminen näkyy sitten luovuuden puuttumisena - tämän huomaa helposti korealaisista opiskelukavereistani. Tehtävissä, jotka edellyttävät toistamista, korealaiset ovat hyviä, mutta tehtävissä jotka edellyttävät luovuutta ja ajattelua "laatikon ulkopuolelle", ovat korealaiset vähän hukassa. Korealaisella täytyy olla ns. herra käskemässä ja kertomassa miten toimia - sitten hän osaa toimia. Tämä johtuu osaltaan myös kungfutselaisista arvoista, joiden mukaan vanhemman ja esimiehen kunnioitus on ihan eri luokkaa kuin länsimaissa.

Nuorison asettaminen kovaan rääkkiin lukioaikana tuntuu kohtalaisen järjettömältä, koska päästyään yliopistoon homma muuttuu helpommaksi. Toki ihminen on "oppivaisimmillaan" joskus 16-18 iässä, mutta toisaalta tällöin ei ole vielä kunnon perspektiiviä hahmottaa asioita. Monelle opiskelijalle käykin niin, että lukiossa opiskellaan niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten yliopistossa homma lähtee niin sanotusti käsistä kun vanhemmat eivät ole enää ohjaamassa ja kaverit ovat vetämässä erinäisiin houkutuksiin.

Yllä olevassa kuvassa Yonsein kenties vanhin rakennus - en nyt muista minkä tieteen alan rakennus. Yonsein yliopisto perustettiin vuonna 1885, joten aika vanhasta opinahjosta on kyse. Jälkeenpäin kampus on laajentunut ja laajentunut, ja omat luentoni ovat huomattavasti modernimmissa rakennuksissa. Nykyisin Yonseissa opiskelee vuosittain noin 50 000 opiskelijaa, joten mistään pienestä maisteritehtaasta ei voida puhua! Meitä vaihtareita on täällä noin 300.

Vaikka kyseessä on Korean ns. eliittiyliopisto, ei kurssien taso täällä päätä huimaa. Mulla on oikeastaan vain yksi kova kurssi, joka onkin sitten kerralla todella vittumainen. Kurssin nimi on Corporate Finance, joka käsittelee rahoituksen alaa todella laaja-alaisesti ja syvältä. Viime viikolla meillä oli kurssin tiimoilta case-esitys (kaikki ryhmät palauttaa neljä casea ja jokainen ryhmä esittää yhden casen luokalle ratkaisuineen), ja onnistuttiin luonnollisesti valitsemaan se ylivoimaisesti vaikein case esitettäväksemme! Kolme kysymystä, kahdesta meillä oli oikein hajuakaan, mutta eipä ollu muillakaan ryhmillä. Mutta joka tapauksessa paskamainen fiilis mennä luokan eteen puhumaan aiheesta, josta ei ole ymmärrystä tuon taivaallista. Kurssin proffa on loistava mutta myös todella vaativa. Tämän kurssin vastapainona onkin sitten toinen kurssi, joka on täydellinen vitsi - International Finance. Kurssilla leikitään osakesijoituspeliä (Korean markkinoille, pärjäsin hämmästyksekseni yllättävän hyvin - tosin lähes arvalla valitsin sijoituskohteeni!), pelataan yrityskaupparoolipeliä ja tehdään yksi liiketoimintasuunnitelma (tämä vaatii edes vähän työtä). Jo kurssin kuvauksessa mainitaan että kurssilla opitaan pitämällä hauskaa, eikä mulla mitään sitä vastaan ole, päinvastoin, ja pääseepä vielä todella vähällä. Kaiken kruunauksena kurssin viimeinen luento ensi perjantaina korvataan kurssin päätösbileillä proffan laskuun, jossa on syötävää ja juotavaa niin paljon kuin halutaan. Hauskaa eikö totta?! Mutta eipä oo tuolta kurssilta paljoa käteen jäänyt; varmaan saman verran oppis jo menis takas ala-asteen matikan tunnille!

Muut kurssit on sitten jotain näiden ääripäiden väliltä. Eivät kovin vaativia, mutta silti tekemistä ja lukemista tahtoo riittää vähän liiaksikin asti välillä. Luonnollisestikaan vaihtarin pääprioriteetti ei ole nenä kirjassa istuminen, vaan kokonaisvaltainen kulttuurin kokeminen yhdistettynä (pienimuotoiseen) opiskeluun! Vaativuudeltaan kurssit eivät ole tätä yhtä poikkeusta lukuunottamatta lähellekään kauppakorkean tasoa; täällä esim. palautettavien töiden laadun korvaa puhtaasti määrä. Välitentit meni kohtalaisen hyvin, joten hyviä arvosanoja ainakin näillä näkymin on tulossa.

Hintataso

Hintataso Koreassa on kiinnostanut joitakin, enkä oo pyynnöistä huolimatta tullut siitä tänne kirjoittaakseni. Koreassa voi elää kohtalaisen edukkaasti. Ulkona syöminen ei paljoa maksa, 5 000 wonista (3,5-4 euroa) 10 000 woniin (8 euroa), riippuen missä ja mitä syö. Yleensä kaikki maksetaan aina porukassa eli lasku jaetaan koska yleensä ainakin lisukkeet ovat kaikille yhteisiä. Big Mac -indeksin mukaan Big Mac -ateria maksaa noin 5 000 wonia (3,5-4 euroa). Oluet maksavat pullossa 3 000 wonista (2 euroa) ylöspäin, ulkomaiset oluet ovat kalliimpia. Ruoka kaupassa on vähän kalliimpaa, mutta 16,000 wonilla saa jo hyvän kassillisen syötävää mukaansa. Leffaliput 7 000 wonia (5 euroa), jotka ovat halvempia kuin Suomessa. Kaikenlainen elektroniikka täällä on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, joten sitäpä pitäisikin kenties Suomeen tuoda. Länsituotteet voivat olla Koreassa todella kalliita: muistan aikaisemmin keväällä etsineeni deodoranttia, joita löytyi megaluokan hypermarketista kaikki yksi vaihtoehtoa(!!!) - hintaan 8 000 - 10 000 wonia (6-8 euroa). Eikä kyseessä ollut mikään iso pullo! Majoitus täällä on aika edullista, erityisesti hostelleissa voi asua lähes ilmaiseksi Suomeen verrattuna.

Korea - Hollanti

Viime lauantaina (2.6) käytiin isolla porukalla katsomassa Korea-Hollanti -ystävyysottelu Soulin World Cup Stadiumilla. Tunnelma oli huikea; paikalla oli tiettävästi 63 000 katsojaa! Itse peli oli pieni pettymys, koska ns. hienot tilanteet puuttuivat pelistä. Hollanti voitti rutiininomaisesti 0-2 tehtyään maalit paikoista joita he saivat. Liput peliin maksoivat 20,000 wonia eli 15 euroa.

Suomihan luonnollisesti hävisi Serbialle 0-2 lauantaina, joten taas (ties monennenko kerran!) saamme unohtaa yhdistelmän huippufudis ja Suomi. Tätä EM-karsintatappiota ennenhän Suomi kävi varmuuden vuoksi häviämässä Azerbaidzanille(!!!!!!!), joten ensi kesän EM-kisat voidaan todellakin unohtaa. Siksipä onkin herkkua päästä katsotaan huippufudista hienolle stadionille ulkomailla, kun Suomen maajoukkue ei samaa tee mahdolliseksi (voihan Suomessa toki katsoa halutessaan tasokkaita karsintapelejä).