Kiinan reissu 17.6 - 28.6

Kiinaan suunnataan sunnuntaina 17.6 lauantaisten koko reissun päätösbileiden jälkeen, joten matkaseurueen matkustuskunto vähän arveluttaa. Onneksi lento lähtee paikallista aikaa vasta yhden aikoihin, mikä jättää kovimmille juhlijoille vähän aikaa ns. selvitä.

Koeviikko alkaa täällä 11.6 maanantaina ja kestää lauantaihin 16.6. Itselläni kokeet ajoittuvat maanantaille 11.6 (kaksi koetta samana päivänä) ja tiistaille 12.6. Sen jälkeen on enää yksi kirjoitelma palautettavana. Viimeiset päivät pitää yrittää nauttia Soulista ja Etelä-Koreasta sen minkä kerkeää sitten!

Lennämme sunnuntaina 17.6 siis Pekingiin, missä vietämme todennäköisesti muutaman päivän. Pekingistä jatkamme Kiinan keskiosaan Xi´anin kaupunkiin, mistä jatkamme parin päivän jälkeen Shanghain miljoonakaupunkiin Kiinan rannikolla. Teemme ns. kolmioretken, ja ajattelimme tämän kolmioretken tarjoavan hyvän otoksen Kiinasta - on pääkaupunkia (Peking), perinteistä Kiinaa (Xi´an) ja uutta modernia Kiinaa (Shanghai). Alla kartta jossa karkea reittimme:

Peking on Kiinan pääkaupunki, joten siellä pitäisi helposti riittää nähtävää 4-5 päiväksi. Siellä on Kiinan muuri, kesäpalatsi, temppeleitä, Taivaallisen rauhan aukio sekä mahdollisuus syödä Pekingin Ankkaa (sen meinaan kyllä tehdä!).

Xi´an taas on mielenkiintoinen kaupunki Kiinan keskiosassa; luulen sen edustavan sitä perinteistä Kiinaa. Xi´an oli aikoinaan Rooman ja Konstantinopolin veroinen kaupunki vaikutusvallaltaan; olihan kaupunki tärkeä kauppakaupunki Silkkitien varressa. Xi´anissa pitäisi olla mm. Terracotta-sotilaiden patsaita ym.

Shanghai taas edustaa modernia Kiinaa finanssikeskuksineen ja pilvenpiirtäjineen. Shanghain sanotaan olevan (jos Hong Kongia ei lasketa) Kiinan kansainvälisin kaupunki, mikä kansainvälistyy edelleen varsin nopeasti.

Yllä kuvattua reittiä ei ole toki kiveen kirjoitettu, vaan voimme poiketa siitä huomattavastikin jos huomaamme jotain mielenkiintoisempaa matkan varrella. Matkaa taitamme todennäköisesti yöjunilla, jotka ovat toki hitaita ja aikaavieviä, mutta toisaalta silloin ei tarvitse majoituksesta huolehtia kun voi nukkua matkayöt junassa ja herätä aamulla perillä. Ja yöjunat ovat Kiinassa edullisia. Ei lentäminenkään Kiinan sisällä ole kokonaan poissuljettua, jos se on tarpeeksi edullista.

Sunnuntaina 17.6 tämä vaihtoreissu on jo Etelä-Korean osalta siis ohi, eikä siitä ole kuin 11 päivää, kun olen jo Suomessa. Lennän Suomeen SAS:llä Pekingistä Kööpenhaminan kautta torstaina 28.6, lento on perillä kello 22.25 Suomen aikaa.

Kiinan retki on hyvä breikki tämän vaihtojakson ja heinäkuussa alkavien kesätöiden välillä. Pitää koittaa muistaa pitää Kiinassa vähän lomaakin nähtävyyksillä juoksemisen lomassa. Ja koettaa toki nähdä paljon niitä "Kiinalaisia juttuja", mitä ikinä ne sitten ovatkaan!

"Tervetuloa Koreaan!"

"Tervetuloa Koreaan!"

Heti tultuani tänne helmikuussa kuulin eräältä täällä jo yhden lukukauden viettäneeltä suomalaiselta ilmauksen "Tervetuloa Koreaan" ja mitä se tarkoittaa. Meni aikansa, ennen kuin todella totesin asian itse omin silmin ja ymmärsin mistä on kyse, mutta kuukauden-kahden jälkeen tiesin tasan tarkkaan mistä on kyse.

3,5 kuukauden jälkeen Koreassa tiedän paremmin kuin kukaan mitä ilmaus "Tervetuloa Koreaan" tarkoittaa. Suomalaisen näkökulmasta se tarkoittaa lähinnä äärimmäistä epäjärjestystä lähes kaikessa mitä korealaiset tekevät, ja tämä käy toisinaan kovasti hermoille. Toisaalta asian kanssa oppii elämään ja on aina parempi pitää mölyt mahassaan vaikka tekisikin mieli alkaa korealaisia niin sanotusti opettamaan. Korealaiset ovat Aasialaiseen tapaan hyvin tarkkoja kasvojensa säilyttämisestä, joten siksi ei ole ikinä soveliasta tehdä ketään naurunalaiseksi.

Olen aiemmin tällä blogilla kertonut monenmoisista sähläyksistä mitä korealaiset kykenevät saamaan aikaan. Olen kertonut esim. opiskelijakortistani jossa oli alunperin naisen kuva (eipä muuten juuri herättäny hilpeyttä, ja sillä oli kiva todistaa henkilöllisyytensä kampuksella!!!) sekä opetusapulaisten totaalisesta tietämättömyydestä.

Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja matkanjärjestämiseen Koreassa. Kahta reissua olen järjestänyt täällä (en laske Japanin reissua koska japanilainen kaverimme järjesti netin kautta kaikki tarvitsemamme liput), enkä näiden kahden sählingin jälkeen ala enää eläissäni järjestämään minkäänmaailman matkaa Koreasta käsin. Olen kertonut aiemmin tällä blogilla käsittämättömästä sähläyksestä Korean Airin kanssa Vietnamin lentolippujen tiimoilta - tämän tason sählingistä ei varmaan enää homma vois sekavammaksi mennä! Siis peruivat jo varatut liput ja vaativat kolminkertaista hintaa... Hyvin lähelle tätä Vietnamin reissun räpellystä pääsee matkanjärjestäminen Kiinaan 17.6 (menen lukukauden jälkeen 11 päiväksi Kiinaan, siitä enemmän tuonnempana) - eipä sekään nyt ihan helppoa ollut! Tarkennuksena homman vaikeus on lentolipuissa, muut asiathan ovat meistä matkalaisista kiinni.

Päätettyämme lähteä Kiinaan lukukauden jälkeen selvittelimme vähän hintoja Kiinan lennoille ja marssimme lopulta erääseen matkatoimistoon läheisessä Sinchonin kaupunginosassa. Siellä porukka puhuu aika huonoa englantia, mikä ei tee hommaa yhtään helpommaksi, mutta liput ovat vastaavasti edullisia. Saatuamme tarjouksen lennoista hyvään hintaan, olisi virkailija halunnut meiltä passit, viisumit ja vielä ties mitä. Yleensähän tällaiset ovat matkalaisen vastuulla eikä matkatoimisto hirveästi semmosten perään kysele. Tarjoutuivat toki järjestämään viisumit Kiinaan meille puolestamme, mutta sanoimme voivamme hommata ne toki itsekin (ne oli silloin haussa, siksi ei ollut passeja). Ongelma oli se, että osalla passi oli Kiinan suurlähetystössä ja osalla muuten vaan (hölmösti) jätettynä kämpille. Eli ei lippuja.

Seuraavaksi suuntasimme takaisin kampukselle, missä erään suomalaisen kaverini Language Buddy (Korean kielenopettaja) lupasi auttaa meitä varaamaan netin kautta lennot - auttaa kovasti koska sivut ovat monesti ainoastaan koreaksi, eikä sitä meistä kukaan puhunut. Osa porukasta lähti luennolle, mikä teki homman myöhemmin vaikeaksi. 45 minuutin koneen ääressä seisoskelun jälkeen ja kuumeisen puhelinrallin (piti selvittää puhelimitse porukan passinnumeroita ja vanhenemispäiviä, kun osa lähti sinne luennolle!) päätteeksi liput olivat jo lähes "kourassamme" ns. maksua vaille. No tietenkään se maksaminen ei tässä maassa ole niin helppoa, kun ei minkäänmaailman kansainväliset luottokortit käy. Mahdollisuutena oli maksaa "jollain kuitilla jonka saa kenties jostain" paikallisessa pankissa, mutta enpä ollu varma saako niitä lippuja sitten mistään maksamisen jälkeen. Joten lippuja ei saatu tälläkään kertaa.

Viimeinen yritys tehtiin kampuksen (hieman kalliimmassa, riippuu toki minne lentää) matkatoimistossa, mistä saatiinkin hyvä tarjous Shanghaihin Kiinaan, mutta tietysti meidän porukasta taas löytyi joku jolle ei tämä lento käynyt. Kolme tuntia punnertamista yksien perkeleen lentolippujen takia, eikä edelleenkään yhtään lippua kourassa! Olin totaalisen kypsä tässä vaiheessa...

Lopulta viikon kuluttua saatuamme viisumit ja passit marssimme alkuperäiseen matkatoimistoon Sinchonissa, missä hinnat olivat korealaiseen tapaan pompanneet siitä mitä alunperin luvattiin. Hauska nyanssi oli myös se, että virkailijat eivät toukokuun lopussa tienneet kesäkuun tarjoushintoja! ;) Koimme myös perinteisen turistinkusetusyrityksen samaisessa matkatoimistossa: virkailija teki meille "halvimman" tarjouksen Pekingiin (250,000 wonia eli 200 euroa yhteen suuntaan), minkä olimme jo ottamassa kunnes kuulimme aikataulun joka ei meille sopinut. Kysyttiin muita aikatauluja, ja kas, sieltähän löytyi huomattavasti halvempi lento (205,000 wonia eli 150 euroa) paremmalla aikataululla - päiväsaikaan, eka olis ollu törkeän aikaisin aamulla! Lippujen maksaminen oli luonnollisesti oma soppansa, ekaksi virkailija sanoi huonolla englannilla että luottokortti ei käy, sitten se taas yllättäen kävikin vain jäädäkseen lojumaan pöydälle. Virkailija meinasi, että meidän on tultava huomenna - tarkensimme että maksamaanko, hakemaan liput, allekirjoittamaan kuitti, vai mitä? Ajattelin, että enpä jätä korttiani näiden sähläreiden huostaan, ja maksoin kaiken suoraan käteisellä. Liput oli jostain typerästä syystä haettava seuraavana päivänä - Suomessa liput saa yleensä käteen samantien. Lähdettyäni matkatoimistosta tietäessäni että liput on haettava huomenna ja kaiken epätietoisuuden ja sählingin jälkeen ajattelin, että voiko lentolippujen hommaaminen olla tässä maassa todellakin näin vaikeata ja lupasin itselleni, että en koskaan enää järjestä mitään lippuja Koreasta käsin. Virkailijat (samoin kuin muut korealaiset) puhuivat huonoa englantia, mutta homma tuntui kiikastavan enemmänkin ammattitaidon puuttumisesta kuin huonosta kielitaidosta. Lopulta liput kuitenkin saatiin ja loppu hyvin - kaikki hyvin!

Eipä tästä jaksa hirveästi vaahdota, ei kaikkien asioiden järjestäminen ole aina yhtä helppoa toisella puolella maapalloa kielitaidottomien ihmisten kanssa (sehän on jopa oma pieni seikkailunsa!). Sen verran on vielä kuitenkin vaahdottava, että tarjoan vertailun matkanjärjestämisestä korealaisen ja suomalaisen matkatoimiston kanssa. Koreassa lipun saamiseen meni kaikki aika mukaan laskettuna noin 4 tuntia. Suomalainen matkatoimisto Kilroy järjesti minulle todella edullisen lennon Pekingistä Helsinkiin puheineen päivineen 15 minuutissa! Ja välissä on kuitenkin reilut 9000 kilometriä! Sinne riitti yksi vartin puhelinsoitto, ja kaikki sujui kuin tanssi, varsinkin kun vertaan sitä tähän korealaiseen (ainaiseen) säheltämiseen.

En kirjoittanut yllä olevaa tekstiä haukkuakseni korealaiset alimpaan helvettiin - korealaiset ovat hyvin mukavia ihmisiä. Ja toki osaavat kaikenlaista, ei kai Etelä-Korea muuten voisi olla maailman 11:nneksi suurin talous menestyksekkäine vientituotteineen autoista laivoihin ja puolijohteista elektroniikkaan. Silti minulle ei ole vielä valjennut, mihin Korean kilpailukyky oikein perustuu. Jotain hajua mulla on, ilmeisesti vahvoihin Chaebol-yritysryppäisiin jotka suojelevat toisiaan kansainväliseltä kilpailulta ja vahvaan hallitukseen, joka vahvasti ohjaa taloutta tiettyyn suuntaan (tietyille aloille joilla Korealla on kilpailuetua). Ja ilmeisesti korealaiset ovat hyviä innovoimaan eli kehittämään tuotteitaan.

Silti allekirjoitan kaverini sanat siitä, että hän ei voi ymmärtää, mihin Korean menestys oikein perustuu, koska he ovat niin epäjärjestelmällisiä. Katsottuani korealaisten sählinkiä 3,5 kuukautta, voisin kuvitella esimerkiksi korealaisen suuren autonvalmistajan Huyndain lähettävän laivallisen verran henkilöautoja joko Eurooppaan tai merenpohjaan, jos alkuperäinen tilauskohde on ollut vaikkapa Pohjois-Amerikka! Anyway, omalla laillaan näiden säheltäminen on myös hauskaa... ;)

Kaikesta huolimatta täällä on ollut samperin hauskaa enkä vaihtaisi tätä vaihtokokemusta mistään hinnasta pois! Pienet sähläykset ovat loppujen lopuksi pisaroita meressä. En myöskään halua turhaan mollata korealaisten mainetta suomalaisten silmissä; kuten sanoin, he ovat mukavia ihmisiä ja osaavat myös paljon kaikenlaista. Silti koen velvollisuudekseni kertoa mitä tarkoittaa "Tervetuloa Koreaan!"

Kesäiset terveiset Soulista

Vähiin käy ennen ku loppuu!! Aikaa täällä Soulissa on jäljellä pikkusta vailla kaksi viikkoa, mitä on todella vaikeaa ymmärtää. Tuntuu siltä että siitä olisi vasta pari kuukautta kun tänne tulin (20.2), vaikka siitä on itse asiassa jo 3,5 kuukautta. Eipä ole koskaan mennyt aika näin nopeasti kuin täällä! Se on kai sitten merkki siitä, että täällä on viihtynyt hyvin. Täällä viettämäni aika tuntuu varsin lyhyeltä, mutta toisaalta kun mietin, mitä kaikkea täällä on kerennyt tekemään, erityisesti katsoessani kuvia koneelta, tuntuu aika jo paljon pidemmältä; onhan täällä kerinnyt tekemään vaikka mitä. Joka tapauksessa edellisestä kirjoituksestani tänne blogille on päässyt taas vierähtämään liian pitkä aika, joten alla viime aikojen kuulumisia ja vähän muita turinoita täältä:

Akaraka

Toukokuun 11. päivä täällä Kampusalueella oli iso jokakeväinen festivaali joka tunnetaan nimellä Akaraka. Akarakan ideana on valmistautua syksyn isoon urheilutapahtumaan Yonsein yliopiston "pahaa kilpailijaa" Korea Universityä vastaan - silloin ratkotaan paremmuus fudiksessa, yleisurheilussa, koripallossa, ynnä muissa lajeissa. Keväisen Akarakan ainoana tarkoituksena on harjoitella kannustamaan omaa joukkuetta syksyn lajeja varten. Tätä kannustamista porukka harjoittelee kerääntymällä kampusalueen amfiteatterille noin 7000 - 8000(!!!) hengen voimin ja tanssimalla korealaisten huippuesiintyjien musiikin tahdissa. Mulle nämä ns. "huippunimet" ei sanoneet luonnollisestikaan mitään, mutta kuulemma niiden piti olla ihan maan ykkösartisteja. Enpä toki korealaisesta musiikista ole oppinut pitämään tämän reissun aikana, joten eipä tuon niin väliä vaikka en artisteja tuntenutkaan. Itse luokittelen korealaisen musiikin kahteen alalajiin: toinen on amerikkalaisia poikabändejä matkiva tyylisuunta ja toinen on italialaisia (Laura Pausini) tunteikkaita (kaverin sanoin "juustoinen"/"siirappinen" genre) kappaleita matkiva tyylisuunta. Eipä kumpikaan genre hirveästi iske... sanotaanko näin että en tule korealaista musiikkia kaipaamaan!

Anyway, cheering eli kannustaminen Akarakassa näyttää todella vaikuttavalta, kun yllä mainitut 7000 - 8000 ihmistä tanssivat puolelta toiselle joukkopsykoosin innoittamana valtavana sinisenä merenä - kaikki pukeutuvat Yonsein värien mukaisesti siniseen paitaan.

Yllä olevassa kuvassa kämppikseni Kelvin (Hong Kongista) on päässyt hyvään hoitoon... ;) Huomaa taustalla (niiden 5-10 sekunnin jälkeen mitä miespuoliset lukijat on tuijottaneet noita mimmejä!) kaikkien Akarakaan osallistujien pukeutuminen enemmän tai vähemmän sinisiin. Kelvin just teroitti tuossa että hän ei ole niin lyhyt kuin mitä kuva antaa ymmärtää... on kuulemma alemmilla portailla kuin tytöt! ;)

Porukka valmistautumassa joukkohysteriaan...

Amfiteatteri (joka veti muuten yllättävän paljon porukkaa) ja yliopiston rakennuksia taustalla.Yllä olevassa kuvassa "joukkohysteria" jo täydessä vauhdissa... porukka siis vaan yksinkertaisesti tanssii ja laulaa esiintyjien tahdissa, monesti tehden aaltoliikkeitä valtavana yleisömerenä puolelta toiselle. Saksalainen kaverini sanoi meiningin olevan lähes pelottavaa; muistutti kuulemma etäisesti samanlaista joukkohysteriaa mihin Aatu aikoinaan sai kansansa iskostettua. Nooh, todella kaukaa haettua mutta kuultuani tuon totesin itsekin että kenties jutussa on pienen pieni totuuden siemen. Joka tapauksessa täällä amfiteatterilla kokoonnuttiin hieman eri meiningillä ja eri asian tiimoilta kuin Nürnbergin torilla joskus 1930-luvun lopulla!

Akaraka-festivaali sisälsi luonnollisesti myös "lämmittelybileet" eli Pre-Akarakan. Kampusalueen pääkatu täyttyi päästä päähän eri opiskelijakerhojen standeistä, joilla myivät syötävää ja juotavaa - myös ihan miestä väkevämpää! Eipä taitaisi Suomessa irrota lupaa myydä kampusalueella tiistai- ja keskiviikkoiltana viinaa yömyöhään asti... täällä Koreassa ei ole niin tarkkaa! (Kuten ei todellakaan ole myös monessa muussakaan asiassa!)

Erilaisia bileitä

Sanomattakin on selvää, että vaihtariporukassa erilaisia bileitä on harva se viikonloppu. Yleisimmät bileet täällä on selkeästi synttäribileet. Kun tässä asuntolassa pelkästään asuu (jos en väärin muista) noin 300 henkeä, riittää siitä synttäripäiviä tasaisesti melkein vuoden joka päivälle. Niinpä synttäreitä on melkein joka viikonloppu, ja monesti on ns. tuplasynttärit koska sankarit haluavat monesti mahdollisimman paljon porukkaa omiin bileisiinsä ja helpoin tapa saavuttaa tämä päämäärä on yhdistää bileet ja kutsua kaikki.

Yhdet hauskimmista bileistä oli pari viikkoa sitten, jolloin juhlittiin ranskalaisen Arthurin ja italialaisen Fabion tuplasynttäreitä. Jätkät keksi lisätä synttäreille merirosvo-teeman, mikä vaati jokaisen osallistujan pukeutumaan merirosvoasuun. Tai jos nyt ei kokonaan asuun, niin ainakin kaikilla piti olla edes yksi merirosvovaatekappale yllään. Monella oli jonkun sortin huivi, ja joillakin oli muovisia koukkukäsiä pilailuvälineliikkeistä. Itelläni oli merirosvopäähine. Synttärilahjaksi annoimme pienellä suomalaisporukalla Arthurille ranskalaisen patongin ja Fabiolle spagettia! ;) Pienen pohjustuksen jälkeen asuntolan edessä bileitä vietettiin Hongdaen klubialueella eräässä pienessä eksoottisessa yökerhossa. Kuvia merirosvoista alla:

Päivänsankareiden lahjontaseremonia menossa... jätkät on luonnollisesti ainakin osittain kakutettu (katso käsiä ja kasvoja) ennen lahjomista. Kovasti pitivät päivänsankarit lahjoistaan; esim. Arthur (oikealla) haukkui täällä myytävän "ranskalaisen" patongin samantien alimpaan helvettiin... ;)

Yllä julmia merirosvoja... iteppä en onnistunu hirveän julmalta näyttämään! Prkl... ;)

Yonsein yliopisto

Tätä blogia kirjoittaessani en ole muistanu kirjoittaa ollenkaan siitä, mitä minä täällä Koreassa tarkalleen teen. Nyt on kenties korkea aika tästä kirjoittaa... ;)

Monelle tämä on tietenkin selvä: opiskelen Yonsein yliopistossa vaihto-oppilaana yhden lukukauden eli neljän kuukauden ajan. Lukukaudet täällä menevät eri tavalla kuin Suomessa; esim. kevät lukukausi alkaa maaliskuun alussa ja kestää kesäkuun puoliväliin asti. Täällä suorittamani kurssit siirretään kauppakorkean tutkintooni, ja nämä kurssit muodostavat käytännössä minun sivuaineen. Suoritan täällä pääasiassa rahoituksen kursseja. Rahoitus tarkoittaa kansan kielellä "niitä osakepelejä ym." ja käsittelee osakkeiden ja optioiden hinnoittelua ja sitä mistä yritys hankkii rahansa toimintansa pyörittämiseen ja kasvuun.

Yonsein yliopisto on Koreassa ns. eliittiyliopisto, joka on yksi kolmesta maineikkaasta SKY-yliopistosta. SKY on lyhenne kolmesta yliopistosta - Seoul National University, Korea University ja Yonsei University. Korealaiset jaksavat saivarrella loputtomiin siitä, mikä on näiden kolmen huippuyliopiston keskinäinen ranking - ymmärtääkseni Seoul National on ykkönen ja Yonsei kakkonen. Mulla asialla ei ole niinkään merkitystä; ainut asia mikä merkitsee loppujen lopuksi on kauppakorkean opintorekisterissä näkyvät suoritukset täältä. Korealaisille yliopistojen rankingilla on taas suurempi merkitys - oikeastaan nämä rankingit ovat täällä elämää suurempi asia! Sisäänpääsy johonkin näistä kolmesta yliopistosta tarkoittaa täällä hyvää työuraa esim. Korean hallituksen tai jonkin megaluokan yrityksen palveluksessa. Ihmiset luokittelevat toisiaan täällä hyvin pitkälti sen mukaan, missä yliopistossa opiskelet tai mistä olet valmistunut. Muiden yliopistojen kasvatteja pidetään ns. alempiarvoisina.

Kaikki tällainen luokittelu kalskahtaa suomalaisen korvaan aika kylmältä. Suomessa on ehkä pienen pientä luokittelua yliopistojen kesken, mutta ei alkuunkaan sellaista kuin täällä. Tämä on johtanutkin siihen, että Korea on (ainakin opiskelijoille) äärimmäisen kilpailullinen yhteiskunta. Peli on kovimmillaan lukiossa, jossa opiskelijat lukevat lähes vuorokauden ympäri saadakseen hyvät arvosanat ja valmistautuakseen yliopiston pääsykokeisiin - tulevaisuus on kiinni yhdestä hemmetin kokeesta! Täällä on sanonta, että mikäli lukiolainen nukkuu vuorokaudessa yli 6 tuntia, ei hän tule pääsemään hyvään yliopistoon! Kovaa peliä. Tästä syystä nuoriso on täällä henkisesti todella kovilla, ja tämä tekee korealaisista väsymättömiä puurtajia myös myöhemmälle työuralle, koska he ovat tottuneet tekemään töitä ns. aamusta iltaan.

Kaikki tämä tietynlainen loppuun ajaminen näkyy sitten luovuuden puuttumisena - tämän huomaa helposti korealaisista opiskelukavereistani. Tehtävissä, jotka edellyttävät toistamista, korealaiset ovat hyviä, mutta tehtävissä jotka edellyttävät luovuutta ja ajattelua "laatikon ulkopuolelle", ovat korealaiset vähän hukassa. Korealaisella täytyy olla ns. herra käskemässä ja kertomassa miten toimia - sitten hän osaa toimia. Tämä johtuu osaltaan myös kungfutselaisista arvoista, joiden mukaan vanhemman ja esimiehen kunnioitus on ihan eri luokkaa kuin länsimaissa.

Nuorison asettaminen kovaan rääkkiin lukioaikana tuntuu kohtalaisen järjettömältä, koska päästyään yliopistoon homma muuttuu helpommaksi. Toki ihminen on "oppivaisimmillaan" joskus 16-18 iässä, mutta toisaalta tällöin ei ole vielä kunnon perspektiiviä hahmottaa asioita. Monelle opiskelijalle käykin niin, että lukiossa opiskellaan niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten yliopistossa homma lähtee niin sanotusti käsistä kun vanhemmat eivät ole enää ohjaamassa ja kaverit ovat vetämässä erinäisiin houkutuksiin.

Yllä olevassa kuvassa Yonsein kenties vanhin rakennus - en nyt muista minkä tieteen alan rakennus. Yonsein yliopisto perustettiin vuonna 1885, joten aika vanhasta opinahjosta on kyse. Jälkeenpäin kampus on laajentunut ja laajentunut, ja omat luentoni ovat huomattavasti modernimmissa rakennuksissa. Nykyisin Yonseissa opiskelee vuosittain noin 50 000 opiskelijaa, joten mistään pienestä maisteritehtaasta ei voida puhua! Meitä vaihtareita on täällä noin 300.

Vaikka kyseessä on Korean ns. eliittiyliopisto, ei kurssien taso täällä päätä huimaa. Mulla on oikeastaan vain yksi kova kurssi, joka onkin sitten kerralla todella vittumainen. Kurssin nimi on Corporate Finance, joka käsittelee rahoituksen alaa todella laaja-alaisesti ja syvältä. Viime viikolla meillä oli kurssin tiimoilta case-esitys (kaikki ryhmät palauttaa neljä casea ja jokainen ryhmä esittää yhden casen luokalle ratkaisuineen), ja onnistuttiin luonnollisesti valitsemaan se ylivoimaisesti vaikein case esitettäväksemme! Kolme kysymystä, kahdesta meillä oli oikein hajuakaan, mutta eipä ollu muillakaan ryhmillä. Mutta joka tapauksessa paskamainen fiilis mennä luokan eteen puhumaan aiheesta, josta ei ole ymmärrystä tuon taivaallista. Kurssin proffa on loistava mutta myös todella vaativa. Tämän kurssin vastapainona onkin sitten toinen kurssi, joka on täydellinen vitsi - International Finance. Kurssilla leikitään osakesijoituspeliä (Korean markkinoille, pärjäsin hämmästyksekseni yllättävän hyvin - tosin lähes arvalla valitsin sijoituskohteeni!), pelataan yrityskaupparoolipeliä ja tehdään yksi liiketoimintasuunnitelma (tämä vaatii edes vähän työtä). Jo kurssin kuvauksessa mainitaan että kurssilla opitaan pitämällä hauskaa, eikä mulla mitään sitä vastaan ole, päinvastoin, ja pääseepä vielä todella vähällä. Kaiken kruunauksena kurssin viimeinen luento ensi perjantaina korvataan kurssin päätösbileillä proffan laskuun, jossa on syötävää ja juotavaa niin paljon kuin halutaan. Hauskaa eikö totta?! Mutta eipä oo tuolta kurssilta paljoa käteen jäänyt; varmaan saman verran oppis jo menis takas ala-asteen matikan tunnille!

Muut kurssit on sitten jotain näiden ääripäiden väliltä. Eivät kovin vaativia, mutta silti tekemistä ja lukemista tahtoo riittää vähän liiaksikin asti välillä. Luonnollisestikaan vaihtarin pääprioriteetti ei ole nenä kirjassa istuminen, vaan kokonaisvaltainen kulttuurin kokeminen yhdistettynä (pienimuotoiseen) opiskeluun! Vaativuudeltaan kurssit eivät ole tätä yhtä poikkeusta lukuunottamatta lähellekään kauppakorkean tasoa; täällä esim. palautettavien töiden laadun korvaa puhtaasti määrä. Välitentit meni kohtalaisen hyvin, joten hyviä arvosanoja ainakin näillä näkymin on tulossa.

Hintataso

Hintataso Koreassa on kiinnostanut joitakin, enkä oo pyynnöistä huolimatta tullut siitä tänne kirjoittaakseni. Koreassa voi elää kohtalaisen edukkaasti. Ulkona syöminen ei paljoa maksa, 5 000 wonista (3,5-4 euroa) 10 000 woniin (8 euroa), riippuen missä ja mitä syö. Yleensä kaikki maksetaan aina porukassa eli lasku jaetaan koska yleensä ainakin lisukkeet ovat kaikille yhteisiä. Big Mac -indeksin mukaan Big Mac -ateria maksaa noin 5 000 wonia (3,5-4 euroa). Oluet maksavat pullossa 3 000 wonista (2 euroa) ylöspäin, ulkomaiset oluet ovat kalliimpia. Ruoka kaupassa on vähän kalliimpaa, mutta 16,000 wonilla saa jo hyvän kassillisen syötävää mukaansa. Leffaliput 7 000 wonia (5 euroa), jotka ovat halvempia kuin Suomessa. Kaikenlainen elektroniikka täällä on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, joten sitäpä pitäisikin kenties Suomeen tuoda. Länsituotteet voivat olla Koreassa todella kalliita: muistan aikaisemmin keväällä etsineeni deodoranttia, joita löytyi megaluokan hypermarketista kaikki yksi vaihtoehtoa(!!!) - hintaan 8 000 - 10 000 wonia (6-8 euroa). Eikä kyseessä ollut mikään iso pullo! Majoitus täällä on aika edullista, erityisesti hostelleissa voi asua lähes ilmaiseksi Suomeen verrattuna.

Korea - Hollanti

Viime lauantaina (2.6) käytiin isolla porukalla katsomassa Korea-Hollanti -ystävyysottelu Soulin World Cup Stadiumilla. Tunnelma oli huikea; paikalla oli tiettävästi 63 000 katsojaa! Itse peli oli pieni pettymys, koska ns. hienot tilanteet puuttuivat pelistä. Hollanti voitti rutiininomaisesti 0-2 tehtyään maalit paikoista joita he saivat. Liput peliin maksoivat 20,000 wonia eli 15 euroa.

Suomihan luonnollisesti hävisi Serbialle 0-2 lauantaina, joten taas (ties monennenko kerran!) saamme unohtaa yhdistelmän huippufudis ja Suomi. Tätä EM-karsintatappiota ennenhän Suomi kävi varmuuden vuoksi häviämässä Azerbaidzanille(!!!!!!!), joten ensi kesän EM-kisat voidaan todellakin unohtaa. Siksipä onkin herkkua päästä katsotaan huippufudista hienolle stadionille ulkomailla, kun Suomen maajoukkue ei samaa tee mahdolliseksi (voihan Suomessa toki katsoa halutessaan tasokkaita karsintapelejä).

Japanin tourneé - osa 2

Osakasta suunnattiin seuraavana päivänä sitten Kiotoon, jonka monet Japanissa käyneet kehuivat maasta taivaisiin! Uskomattoman hieno kaupunki loppujen lopuksi olikin; aluksi tosin olimme hieman pettyneitä ja pidimme ihmisten puheita hieman liioiteltuina. Lopulta 2,5:n Kiotossa vietetyn päivän jälkeen emme kuitenkaan voineet kuin yhtyä aiempien Kioton ylistäjien joukkoon. Alkupettymyksemme johtui suurista odotuksista (jotka siis myöhemmin toteutuivat) ja siitä, että pyörimme aluksi hieman väärillä alueilla.

Kioto

Kioto on varmaankin Japanin ylivoimaisesti perinteikkäin kaupunki. Suomalaiset varmaankin muistavat Kioton vuoden 1995 ilmastosopimuksen allekirjoittamisesta - hiilidioksidipäästöjä rajoittava sopimus allekirjoitettiin siis Kiotossa.

Kioton perinteikkyys johtuu siitä, että kaupunki on ollut Japanin pääkaupunki yli tuhat vuotta - vuodesta 794 jkr. vuoteen 1868. Siinä missä Tokio oli hyvin moderni kaupunki, on Kioto kuin Tokion vastakohta - täynnä kauniita temppeleitä, palatseja ja puutarhoja valtansa ajoilta. En ole lähtökohtaisesti hirveän kiinnostunut temppeleistä enkä puutarhoista, mutta Kiotossa ne saivat kyllä minutkin mykistymään.

Lonely Planet listaa Japanista kaksi kaupunkia, joita näkemättä ei saisi maasta lähteä - Tokio ja Kioto. Itse olisin melkein valmis muuttamaan tuota järjestystä siten että Kioto on tärkein ja Tokio toiseksi tärkein. Niin tai näin, molemmissa kannatti käydä! Kioto edustaa vanhaa Japania ja Tokio edustaa modernia Japania.

Yllä olevat kuvat on otettu Kioton ensimmäisen päivän temppeli- ja puutarhakierrokselta. Ennen reissua olimme kuulleet Kioton olevan täynnä tällaisia komeita temppeli-puutarhayhdistelmiä. Monesti olikin niin, että komean temppelin vieressä oli kaunis puutarha - siis oikeasti todella hyvin hoidettu puutarha. Nämä ensimmäiset temppelit olivat kaupungin keskusta-alueella rautatieaseman läheisyydessä.

Temppelialueita ympäröi usein pieni allas, vähän kuin linnoja ympäröivät vallihaudat, nämä altaat vain olivat paljon pienempiä ja matalampia. Altaissa oli mitä kummallisimpia kaloja, katso kuva yllä. En tiedä ovatko kuvassa olevat kalat luonnollisia vai jalostettuja - kummallisen ja nätin näköisiä joka tapauksessa. Samanlaisia näkyi monessa paikassa Japanissa. Olen nähnyt samanlaisia myös erään temppelin yhteydessä täällä Koreassa.

Ensimmäisen päivän nähtävyyksien jälkeen tuli hieman sellainen olo että Kioton kauneus oli hieman liioiteltua - tuli semmoinen fiilis että tässäkö tämä nyt sitten oli, ei tämä kyllä niin kaunis ollut kuin meille kerrottiin! Seuraavana päivänä lähdimme hieman kaupungin keskustasta kauemmas, mistä löysimme kaupungin todelliset aarteet.

Yllä olevassa kuvassa Kinkaku-jin temppeli, joka oli ylivoimaisesti koko reissun hienoin näky. Temppelin kaksi ylintä kerrosta on päällystetty kullalla, mikä tekee siitä todella sädehtivän näyn. Myös temppeliä ympäröivä puutarha oli todella kaunis.

Temppeli oli uskomattoman hieno; oli vain harmi että sattui olemaan hieman pilvinen päivä (ainut sadepäivä koko reissulla, sade oli lakannut noin paria tuntia aiemmin) - temppeli olisi sädehtivämpi kuvissa jos olisi ollut aurinkoinen sää.

Yllä olevassa ryhmäkuvassa temppeli hieman sädehtii pilvien välistä kajastavan auringonvalon vaikutuksesta.

Kinkaku-jin temppeli rakennettiin vuonna 1397 Shogun Ashikaga Yoshimitsun eläkepäivien huvilaksi. Shogunin poika muutti alkuperäisen rakennuksen temppeliksi. Temppeli on ehditty polttaa moneen kertaan, viimeksi vuonna 1950. Nykyinen temppeli juontaa juurensa vuodelta 1955. Koko temppeli lukuunottamatta alinta kerrosta on päällystetty aidolla kullalla. Temppelin sisällä on jäännöksiä Buddhasta. Temppeliä ympäröi massiivinen japanilainen puutarha. Kinkaku-jin edessä olevaa lampea sanotaan "peililammeksi" (heijastava efekti näkyy hyvin myös yllä olevissa kuvissa); lampi pienine saarineen ja kivineen kertoo Buddhalaista luomistarinaa. Tuommosen voisin itekkin huvilakseni ottaa!

Myös Ginkaku-jin temppeli oli hieno. Kinkaku-jin temppeli (nimessä yhden kirjaimen ero!) toimi esikuvana Ginkaku-jin temppelille; Yoshimitsun (jolle kultainen temppeli rakennettiin) pojanpoika käytti kultaista temppeliä esikuvanaan rakentaessaan Ginkaku-jia. Hänen oli tarkoitus peittää Ginkaku-jin temppeli hopealla, mutta se jäi vain aikomukseksi. Ginkaku-ji on Buddhalaistemppeli. Myös tätä temppeliä ympäröi kaunis puutarha, itse asiassa vielä kauniimpi puutarha kuin mitä kultaisella temppelillä oli ympärillään!

Yllä olevassa kuvassa Ginkaku-jin temppelialue puutarhan ylätasanteelta nähtynä. Temppeli on kuvassa vasemmalla. Tämän otoksen jälkeen kamerasta loppuikin virta, mutta kerrankin niin päin että ehdin ottaa kuvan!

Yllä pari kuvaa Ginkaku-jin puutarhasta - hyvässä kunnossa ovat pitäneet!

Lisäksi kävimme Kiotossa Nijon linnassa, mikä oli myös aika komea leveine vallihautoineen ynnä muine. Nijon linna sijaitsi aivan hostellimme lähistöllä.

Linnasta oli vaikea saada hyvää kuvaa - olisi pitänyt päästä jonnekin korkealle saadakseen koko linnan kuvaan. Linnan porttien sisäpuolella sijaitsi erään hallitsijan Kioton koti ja päämaja, jonka sisällä pääsimme käymään mutta sisäpuolella ei saanut kuvata. Kuva tästä rakennuksesta alla.

Kuva rakennuksesta on hieman huono, kuva oli otettava linnan portin katoksen alta koska kuvan ottamishetkellä satoi ja minun oli suojeltava kamerani isoa linssiä sateelta. Hallitsijan asumuksen sisäpuolella oli kaikenlaista - asehuoneita, palvelijoiden huoneita, vastaanottohuoneita, lähetin huone, hallitsijan "olohuone" Geisha-palvelijoineen jne. Rakennuksessa kävellessä askeleet kuuluivat selvästi - tarkoituksella. Lattia on aikoinaan tehty sellaiseksi, että siellä on mahdoton liikkua kenenkään kuulematta. Tällä estettiin kenenkään pyrkimys tulla hiljaa salaa vahingoittamaan hallitsijaa.

Kioto oli ehdottomasti reissun mielenkiintoisin kaupunki. Nähtävyyksien lisäksi kaupungissa on jotain todella ainutlaatuista, nimittäin ilmapiiri. Vaikka kaupungissa asuu nykyisin 1,4 miljoonaa ihmistä, on fiilis kaduilla kävellessä sama kuin kuljeskelisi jossain 300 ihmisen kylässä! Ja kyseessä on siis miljoonakaupunki - asukkaita on enemmän kuin koko Helsingin talousalueella!
Kioton keskustasta löytyy toki kaikki nykyajan mukavuudet hienoine shoppailu- ja ravintola-alueineen. Silti kaupungin ilmapiiri ei ole hävinnyt mihinkään.

Kioto on täysin Tokion vastakohta; se edustaa sitä perinteistä vanhaa Japania kuten yllä mainitsin. En voi kuin suositella Kiotoa Japanissa käyvälle. Loppujen lopuksi siis aiemmin Japanissa käyneiden lupaukset Kioton ainutlaatuisuudesta osoittatuivat todeksi.

Kiotosta hyppäsimme 2,5 päivän jälkeen reissun päätepisteeseen, Tokioon. Matka Kiotosta Tokioon oli pisin matka jonka matkustimme - kaikki 2,5 tuntia luotijunalla!

Tokio

Tokio. Yksi maailman suurimmista kaupungeista, Mexico City taitaa olla suurin ja sitten on kai Tokio, en ole varma. Se riippuu niin paljon miten väkimäärä lasketaan - siis miten suuri alue kaupungin ympäriltä lasketaan mukaan. Jotkut kaupungit kasvavat leveyttä kun taas jotkut kaupungit kasvavat korkeutta. Tokio kasvaa molempiin suuntiin, sekä taivasta kohti että horisontaalisesti. Siitä mikä kaupunki on maailman suurin voisi saivarrella loputtomiin yllä mainituista mittausongelmista johtuen, mutta sanotaan kuitenkin että Tokio on varmasti kolmen maailman suurimman kaupungin joukossa. Joka tapauksessa aivan käsittämättömän kokoinen kaupunki. Ymmärrettävästi Tokiosta löytyy siis kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Asuimme Tokiossa Asakusan alueella hotellissa (joka oli käytännössä hostelli). Asakusasta pääsi nopeasti kaupungin keskustaan (siis siihen viralliseen keskustaan, keskustoja voisi laskea olevan useampia tämän kokoisessa kaupungissa!) junalla - kahdeksassa minuutissa. Siihen nähden hotellista maksamamme 3500 yeniä eli noin 22 euroa per yö per naama ei ollut paha hinta. Tosi hyvä diili oikeastaan, koska hotelli oli kaikin puolin mukava ja hyväkuntoinen.

Käsityksen Tokion suuruudesta sai ensimmäisen kerran jo junassa kun se lähestyi Tokiota. Juna pysähtyi Yokohamassa, joka on Tokion jälkeen Japanin toiseksi suurin kaupunki (noin 5 miljoonaa asukasta). Yokohamasta Tokioon junamatka kesti noin 10-15 minuuttia, mutta missään vaiheessa kaupunkialue ei loppunut; käytännössä Yokohama ja Tokio ovat yhtä yhteen kasvanutta kaupunkialuetta!

Tokiossa aloitimme keisarin palatsin puistosta, joka oli varsin kaunis puisto. Itse keisarin palatsia emme päässeet näkemään, sinne on avoimet ovet vain kahtena päivänä vuodessa joulukuussa ja tammikuussa. Emme itse asiassa päässeet edes näkemään keisarin palatsia läheltä; koko palatsia ympäröivä alue on suljettu yleisöltä noita kahta yllämainittua päivää lukuunottamatta. Palatsista sai jonkunlaisen kuvan kauempaa, mutta tuo kuva on vielä kaverini kamerassa (omastani oli akku tyhjä kadotettuamme sähköverkkoadapterin reissun tuoksinassa). Odotin palatsin olevan varsin komea - onhan kyseessä Japanin keisariperheen koti! Siksi oli pieni pettymys että emme nähneet sitä kunnolla.

Keisarin palatsin puistosta suuntasimme Sony Buildingiin, jossa oli esillä Sonyn uusinta tekniikkaa, osittain sellaista mikä ei ole vielä myynnissä vaan vasta tulossa myyntiin. Pääasiassa esillä oli hienoja taulutelevisioita - näistä suurin osa oli varustettu uudella Blue Ray -tekniikalla, joka tekee kuvasta hieman sinertävän ja partaveitsen terävän. Esillä oli lisäksi digikameroita, läppäreitä ja kaikenlaista mitä Sony valmistaa. Sony Building sijaitsi ylellisellä Ginzan ostosalueella keskustan tuntumassa. Ginza oli todella hienoa aluetta - se on ehdottomasti yksi muotimaailman keskus Pariisin ja New Yorkin ohella. Eipä sattuneesta syystä tullut mitään alueelta ostettua (kallista!), eikä mulle olisi reppuun mitään sopinutkaan.

Läheltä Tokion kalatoria löysimme Sushi-ravintolan, josta sain elämäni parasta sushia (raakaa kalaa ja riisiä yhdessä "klöntissä"). Enpä ollut sushia ennen Japaniin menoa syönytkään ja voin sanoa jääneeni paitsi melkoisesta herkusta. Ei ollut mikään yllätys löytää tätä herkullista sushia tarjoavaa ravintolaa juuri kalatorin läheisyydestä - ravintola ostaa kalansa aamulla kalatorilta. Ja Tokio on ehdottomasti paikka jossa voi saada maailman parasta sushia, onhan sushi japanilainen ruoka. Yllä olevan kuvan sushi on Hiroshimalaisesta sushiravintolasta - kuvasta saa käsityksen mitä sushi on.

Tokiossa kävimme ihmettelemässä kaupungin maisemaa kolmesta eri tornista. Monessa pilvenpiirtäjässä oli ravintolamaailma ylimmissä kerroksissa. Tällöin näihin pilvenpiirtäjiin pääsi ilman pääsymaksua, koska ravintolat yläkerroksissa keräävät rahat järjettömien hintojen muodossa. Tällaisilta pilvenpiirtäjien ravintola-alueilta sai hyviä kuvia, mutta yleensä vain yhteen tai kahteen suuntaan. Parhaat kuvat kaupungin silhuetista saimme Mori Towerista, missä oli varsinainen näköalatasanne 360 asteen näkymineen. Mori Tower on 238 metriä korkea ja siinä on 54 kerrosta - näköalatasanne on 54:nnessä kerroksessa.

Yllä olevista kuvista saa helposti sen käsityksen, että Tokion kaupunkialue ei lopu ikinä. Ei se lopukaan, muuta kuin horisonttiin! Valitettavasti kuvien ottohetkellä on pientä saastepilveä tai vastaavaa horinsontissa, joten kaupungin todellista kokoa ei kuvista näy.

Tokiossa oli helppo liikkua, metroissa ja junissa on tekstit myös englanniksi, mikä tekee turistin elämästä huomattavasti helpompaa. Tokion metroverkko on muutoin aivan käsittämättömän laaja!

Tokiota pommitettiin pahasti toisen maailmansodan loppupuolella, minkä vuoksi se onkin aika moderni kaupunki suhteellisen uusine rakennuskantoineen. Esimerkiksi Asakusan alue, jossa asuimme, oli kukoistava länsimaisten vaikutteiden kaupunginosa ennen toista maailmansotaa, mutta kaupunginosa ei koskaan täysin toipunut rankasta pommituksesta jota se koki. Asakusa oli ensimmäinen alue Japanissa jossa näytettiin länsimaisia elokuvia ja missä striptease-esityksiä näytettiin ensimmäisen kerran.

Tokio on Kioton vastakohta; se edustaa modernia Japania pilvenpiirtäjineen, neonvaloineen ja ostoskeskuksineen. Tokio on myös Japanin taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen elämän keskus. Tokio on kuitenkin aika nuori pääkaupunki - pääkaupunki siirrettiin Tokioon vasta vuonna 1868 Kiotosta. Tämän johdosta Tokio ei ole kauhean perinteikäs kaupunki, vaikka löytyy kaupungista toki historiaa ja temppeleitä. Kioto on vaan monin verroin Tokiota historiallisempi ja perinteisempi kaupunki.

Yhtenä iltana oli tarkoitus mennä haistelemaan Tokion yöelämää, mutta tästä yrityksestä ei tullut oikein mitään. Vaikka oli perjantai-ilta, oli suurin osa klubeista jostain syystä kiinni ja ne mitkä olivat auki, olivat aika tylsiä paikkoja. Joihinkin klubeihin ei Tokiossa otettu kuin japanilaisia - portsari sanoi ovella "Japanese only". Kuulin myöhemmin selkeän syyn tähän: japanilaiset varaavat parhaat naiset itselleen eivätkä uskalla päästää ulkomaalaisia ns. samoille apajille! Melkoista syrjintää ja yllättävää japanilaisilta, jotka muutoin olivat äärimmäisen mukavia ihmisiä.

Tokio oli loppujen lopuksi hyvin äkkiä nähty. Kiersimme monta eri kaupunginosaa ja näimme kaikenlaista. Silti nähtyämme päänähtävyydet tuli sellainen olo, että mihinkäs tässä sitten - olisi ollut tosi hyvä jos meillä olisi ollut paikallinen opas. Paikallinen opas olisi tiennyt paikat minne mennä ja mitä tehdä; tällöin olisimme saaneet kaupungista paljon enemmän irti. Ja on täysin väärin sanoa että Tokio oli nopeasti nähty - vaatisi varmaan kaksi kuukautta nähdä Tokion kokoinen kaupunki oikein kunnolla. Mutta se vaatisi sen paikallisen oppaan...

Kiersimme monella eri alueella Tokiossa ja näimme kaikenlaista. Kävimme myös Sapporon olutpanimon tehtaalla olutmuseossa.

Hostellimme lähellä Asakusan alueella oli temppeli, jota kävimme myös ihmettelemässä, vaikka olimme siihen mennessä nähneet temppeleitä kyllästymiseen asti. Tämä temppeli oli kuitenkin ihan näkemisen arvoinen. Kuva siitä alla.

Asakusan temppelin läheisyydessä oli myös hauska katuesiintyjä pienen apinan kanssa, siitä kuva alla.

Asakusan alueella olisi voinut saada myös tällaisen kyydin:

Vaikka Tokio olikin pienoinen pettymys, oli siellä ehdottomasti kiva käydä. Kuten yllä sanoin, paikallisen oppaan avulla (siis ei mikään turistiopas vaan joku paikallinen kaveri esim.) olisimme saaneet kaupungista huomattavasti enemmän irti.

Viimeisen illan Japanissa vietimme Onsen-kylpylässä, mikä oli hieno kokemus. Onsenit ovat kylpylöitä, joihin vesi tulee kuumista lähteistä maan uumenista. Tähän Onseniin missä me kävimme vesi tuli 1,4 kilometrin syvyydestä Tokion lahdelta. Altaissa oleva kuuma vesi on äärimmäisen rentouttavaa. Onsenissa pukeudutaan yleisissä tiloissa japanilaiseen Yukata-asuun; oli kieltämättä koominen olo pitää sellaista asua yllä! Ja tunsin olevani toisessa maailmassa kävellessäni Yukata päällä ympäri Onsenia kaikkien muidenkin luonnollisesti pitäen yllään Yukata-asua.

Sunnuntaina 6.5 suuntasimme Keisei Skyliner -junalla Tokion Naritan lentokentälle lentääksemme Souliin. Matka kesti tunnin(!) ja juna ajoi maaseutumaisella alueella vasta viimeiset 10 minuuttia matkasta. Tämä kertoo jotain Tokion suuruudesta...

Japanilaiset ihmiset

Japanilaiset ihmiset ovat äärimmäisen mukavia. Täällä Koreassa kuulee usein sanottavan että japanilaiset ovat kylmiä ja tunteettomia - täyttä potaskaa! Kaikki kohtaamamme ihmiset Japanissa olivat erittäin mukavia ja lämpimiä ja suurin osa puhui hyvää englantia - edelleen korealaisten kertomusten vastaisesti.

Hyvä esimerkki japanilaisten mukavuudesta oli eräässä tavaratalossa työskennellyt nainen, joka lähti opastamaan meitä toiseen liikkeeseen kun heidän liikkeestään ei löytynyt sähköverkkoadapteria kadottamamme tilalle. Siis työvaatteissaan vuorossa ollut myyjä käveli kanssamme 400 metriä toisen kaupan eteen ja sanoi että täältä löydätte haluamanne! Uskomatonta. Euroopassa ei ikinä tapahtuisi tämmöistä, ei ainakaan Suomessa. Muutenkin japanilaiset olivat äärimmäisen avuliaita jos kysyimme esimerkiksi reittineuvoja - jos eivät tienneet, kysyivät joltain ja sitten kertoivat meille.

Niin ja olihan japanilaiset naiset aivan katseenkestäviä...

Hintataso

Japani on kallis maa. Tämä on yleensä ihmisten ennakkokäsitys. Ei Japani toki niin kallis ole kun vähän katsoo missä majoittuu ja missä syö. Yö hostellissa maksoi 2300 yenistä (14 euroa) 3500 yeniin (22 euroa). Hyvä ruoka-annos maksoi 700 yenistä (4,3 euroa) 900 yeniin (5,5 euroa). Toki tarjolla olisi ollut reilusti kalliimpaa - sekä majoitusta että ruokaa - mutta kun vähän valitsee missä nukkuu ja mitä syö ei retki Japaniin ole katastrofaalisen kallis. Olut maksoi yleensä 500 yeniä eli 3 euroa. Pääsyliput nähtävyyksille olivat yleensä 500-600 yenin luokkaa (3-3,7 euroa). Jos taas ei katso yhtään missä majoittuu, missä syö ja mitä maksaa mihinkin, saa varmasti menemään Japanissa sekä omat että varastetut rahat. Mutta meidän kohdalla reissu ei ollut mitenkään ylettömän kallis, vaikka liikuimme koko ajan ja maksoimme sisäänpääsyjä lukuisille nähtävyyksille. Toisaalta nämä sisäänpääsyt olivat ehdottomasti rahan arvoisia.

Takaisin Soulissa

Sunnuntaina 6.5 noin puoli viiden maissa pääsimme ulos Soulin Incheonin kentältä ja hurautimme bussilla Campus-alueelle. Samantien saattoi huomata kuinka kevät oli edennyt täällä viikon aikana huomattavasti. Täällä alkaa olemaan todella kesäistä juuri nyt ja puut vihertävät komeasti.

Paluu arkeen odottaa taas. Kouluhommia ei juuri nyt hirveästi ole, joten saa ottaa pehmeän laskun tänne Souliin. Oli kieltämättä hyvä fiilis palata takaisin onnistuneen reissun jälkeen ja päästä lepäämäänkin vähän - Japanissa menimme kuitenkin enemmän tai vähemmän pää kolmantena jalkana lähes koko ajan.

Joka tapauksessa helvetin hyvä reissu! En voi kuin suositella Japania jokaiselle!

Japanin tourneé - osa 1

Konnichiwa! (=Päivää/Moi!)

Terveiset kaikille Nousevan Auringon maasta! Japani oli upea maa, voisin lähteä sinne uudestaan vaikka heti! Mielettömästi kaikenlaista eksoottista nähtävää länsimaalaiselle, kaunis luonto, hienoja kaupunkeja, mukavia ihmisiä ja helppoa liikkumista paikasta toiseen. Vielä kun säät suosivat meitä, oli reissussa kaikki hyvän loman ainekset yhdessä paketissa. Säät olivat siis enemmän kuin suotuisat - seitsemästä Japanissa vietetystä päivästä yhtenä satoi tihkuttaen puolen päivän ajan, muutoin oli koko ajan 25 astetta mittarissa auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Säät olivat lähes koko viikon ajan samanlaiset kuin Suomessa parhaina hellepäivinä. Luonto oli myös puhjennut juuri kukkaan, joten paremmin emme olisi voineet retkeämme Japaniin ajoittaa.

Tourneella olimme neljän hengen porukassa: vasemmalta oikealle ruotsalaiset Markus ja Anna (pariskunta, molemmat vaihdossa täällä samasta koulusta Ruotsista) ja suomalainen Teemu sekä minä-ite. Kuva on otettu perjantai-aamuna 27.4 noin klo 6.15 kaikkien ollessa todella pirteinä valmiina bussimatkaan Busania kohti. Esim. Anna näyttää kohtalaisen uniselta... ;) Reissuporukka oli tosi hyvä, oikeastaan ei olisi voinut parempi olla. Tosi hyvin tultiin toimeen ja hauskaa oli keskenämme.

Reissun reitti kulki yllä olevaan karttaan piirrettyä reittiä: Soulista bussilla etelän satamakaupunkiin Busaniin, josta otimme yölautan Japanin Fukuokaan. Fukuokaan saavuttuamme jatkoimme Hiroshimaan, Hiroshimasta Osakaan, sieltä Kiotoon ja lopulta Tokioon, mistä lensimme takaisin Souliin sunnuntaina 6.5. Japanissa olimme siis seitsemän päivää; saavuimme maahan lauantaiaamuna 28.4 ja lähdimme takaisin
6.5.

Busan

Busan on Etelä-Korean toiseksi suurin kaupunki ja suurin satamakaupunki. Kaupunki on koti noin 3,8 miljoonalle ihmiselle ja kaupungin satama on yksi koko maailman suurimmista ja vilkkaimmista satamista. Busan on kuuluisa kalatoristaan ja hienoista rannoistaan; me emme valitettavasti rannoille kerenneet, vaikka ollessamme kaupungissa oli kyllä ihan "rantakelit". Busaniin on mentävä uudestaan paremmalla ajalla eikä puoleksi päiväksi, ei siinä mitään kerkeä. Meidän mielenkiintomme reissulla kohdistui kuitenkin Japaniin, minkä vuoksi emme Busanissa useampaa päivää viettäneet.

Kävimme Busanin kuuluisalla kalatorilla, missä oli minulle täysin ennennäkömättömiä kaloja myytävänä. Kaikenlaisia mustekaloja, rapuja ja sellaisia kaloja, joista minulla ei ole harmainta aavistusta mitä ne ovat. Joka tapauksessa äärimmäisen eksoottisen näköisiä kaloja.

Erityisesti yllä oleva (jättiläis- ?)rapu saa kylmät väreet pintaan - sekä kuvatessa sitä että katsoessa kuvia koneelta jälkeenpäin. Enpä haluaisi kohdata tommosta uidessani! (olnette kaikki tietoisia että voitte katsoa suuremman version kuvasta klikkaamalla kuvaa...)

Lauttamatka Busan - Fukuoka

Busanista otimme Camellia Ferry Linesin yölautan Japanin Fukuokaan. Lautta lähti klo 22:00 ja oli perillä Fukuokassa seuraavana aamuna (la 28.4) klo 7.30. Jostain käsittämättömästä syystä kaikkien matkustajien oli oltava lautassa klo 19:30 eli 2,5 tuntia ennen lautan lähtöä!

Lautta oli odotusten mukaisesti aikamoinen "purkki" - parhaan käsityksen saa kun ajattelee vanhoja Tallinnan laivoja ja ottaa koosta yhen kolmanneksen vielä pois. Laivalla majoituttiin kymmenen hengen huoneissa, olisi siellä toki ollut hyttejäkin tarjolla mutta niitä ei ollut saatavilla kun varasimme matkan. Alla olevassa kuvassa Markus ja Anna ahtaahkoissa "punkissaan".

Vaikka punkat eivät olleet kummoisia eikä laivalla ollut oikeastaan mitään tekemistä nukkumisen lisäksi, ajoi laiva asiansa siirtää meidät Japaniin. Merenkäynti alkuyöstä oli aikamoista, mutta ei se ainakaan minua haitannut pitkän matkustuspäivän päätteeksi. Sain heti aamulla "rakentavaa palautetta" kuorsaamisestani - en tosin samalla lailla kuin aikoinaan armeijassa jolloin päälleni heiteltiin sandaaleja keskellä yötä! ;)

Fukuoka

Fukuokaan saavuttuamme tiesimme jo etukäteen että emme tule kaupungissa kauaa viihtymään, olimmehan toki suunnitelleet reissun huolella etukäteen ja valinneet "painopistekaupungit" jotka haluamme nähdä. Fukuoka ei näihin kuulunut.

Ei Fukuokassa kuitenkaan mitään vikaa ollut, se vähä mitä sitä nyt nähtiin. Ensimmäinen yllätys oli vasemmanpuoleinen liikenne - olinhan toki lukenut Suomen Japanin suurlähetystön sivuilta maassa olevan vasemman puoleinen liikenne, mutta olin ehtinyt asian aktiivisesti unohtaa. Satamasta hortoilimme aikamme kaupungin keskustaa ja juna-asemaa etsien; lopulta totesimme olevamme menossa väärään suuntaan, jolloin turvauduimme taksin apuun. Nostettuamme rahaa, nautittuamme aamupalaa ja hommattuamme junaliput Hiroshiman junaan, karistimme Fukuokan pölyt jaloistamme 2-3 tunnin kaupungissa olemisen jälkeen.

Shinkansen

Japani on luotijunien maa. Näitä luotijunia kutsutaan maassa nimellä Shinkansen. Junilla on äärimmäisen helppo liikkua; junia menee usein, ne ovat todella nopeita ja niillä pääsee kaupungin keskustasta keskustaan. Luulenpa että Japanissa on fiksumpaa kulkea junalla kuin lentäen, koska lentokentältä menee aina oma aikansa kaupungin keskustaan ja kentällä on oltava tuntia-kahta ennen lennon lähtöä.

Meille Shinkanseneilla liikkuminen oli selvä valinta: saatoimme hankkia täältä Koreasta ainoastaan Japanin ulkopuolella myytävän junapassin, jolla sai ajaa Shinkanseneilla ja muilla junilla, paikallisliikenne kaupungeissa mukaanlukien, seitsemän päivän ajan niin paljon kuin sielu sietää. Passia myydään vain Japanin ulkopuolella hintaan noin 190 euroa. Kallista toki, mutta junaliput Japanissa ovat superkalliita - yksistään yhdensuuntainen matka Osakasta Tokioon (noin 300-400 km) voi maksaa 120 euroa. Siksipä junapassi haukkui hintasa meille moneen kertaan. Jos joku teistä on menossa Japaniin, en voi kuin suositella junapassin hankkimista. Mutta kuten sanottua, passi on ostettava Japanin ulkopuolelta, Japanista sitä ei saa.

Shinkansen kulkee noin 300 km/h, ja juna todellakin ajaa lujaa heti asemalta lähdettyä. Suomalaista Pendolinoa (sitä joka on rikki kesät-talvet, erityisesti talvella!) ei voi hyvällä tahdollakaan verrata Shinkanseniin; Pendolinon vertaaminen Shinkanseniin on sama kuin vertaisi Pendolinoa ja VR:n vanhaa 60-luvun paikallisjunaa. Pendolino ajaa lujaa ainoastaan Hki-Tampere ja Hki-Lahti välillä, jos silloinkaan. Shinkansen menee lujaa koko ajan. Tästä syystä junalla oli todella helppoa ja mukavaa matkustaa; mikään matka ei kestänyt 2,5 tuntia pidempään! Shinkaseneista sanotaan vielä, että ne ovat niin täsmällisiä että voit tarkistaa onko kellosi oikeassa niiden saapumisajankohdan mukaan!

Hiroshima

Jokainen tietää mistä Hiroshima tunnetaan: amerikkalaisten 6.8.1945 pudottamasta ydinpommista, joka yhdessä Nagasakiin paria päivää myöhemmin pudotetun ydinpommin kanssa sai Japanin antautumaan toisessa maailmansodassa. Hiroshimassa kulkiessa ensimmäiseksi tulee mieleen kysymys kuinka helvetissä jenkit saattoivat pudottaa atomipommin näin kauniiseen kaupunkiin? Toki vaakakupissa painoivat silloin monet asiat, mm. se että amerikkalaissotilaita olisi kuollut mielettömästi jos olisivat turvautuneet maihinnousuun atomipommin pudottamisen sijasta. Tekivät jenkit oikein tai eivät, joka tapauksessa ensimmäisen asia mikä Hiroshimasta tulee mieleen on atomipommin aiheuttama tuho.

Atomipommin muistomerkkejä sekä uudehkoa rakennuskantaa (kaikki on jouduttu rakentamaan uudestaan) lukuunottamatta kaupungissa ei huomaa millään tavalla nykyisin ydintuhoa - elämä on jatkunut kaupungissa hyvin eloisasti suuresta tuhosta huolimatta. Kaupunki vaikutti hyvinkin elävältä ja kauniilta.

Kaupunkiin saavuttuamme siirryimme kauniille Miyajiman pyhälle saarelle kaupungin lounaispuolelle - Teemu osoitti loistavaa pelisilmää keksittyään että voisimme käydä tuolla.

Miyajima

Miyajiman pyhä saari on ehdottomasti yksi Hiroshiman kauneimpia alueita. Olin todella yllättynyt että luonto Japanissa oli näin kaunista; Miyahima vaikutti melkeinpä paratiisisaarelta vehreine vaaroineen ja hienoine rantoineen. Yllä olevassa kuvassa oleva portti on yksi koko Japanin kuvatuimpia turistikohteita; portti on vielä komeampi kun vesi on korkeammalla ja portti on veden peitossa. Monessa japanilaisessa postikortissa kyseinen portti on kuvattu lentokoneesta veden ollessa korkealla (portti on vedessä).

Turisteja Miyajiman saarella...

Portti taas kerran kuvassa... tarina kertoo että aikoinaan kaikkien pyhää saarta lähestyneiden oli kuljettava portin läpi saarella olevalla pyhäkölle. Tavallisilla kansalaisilla ei ollut mitään asiaa saarelle!

Maisemat saarella oli siis aika huikaisevia. Saarella oli paikallisia "poroja"/kauriita/mitä ikinä ovatkaan (oon todellinen eläintietäjä!), jotka olivat todella kesyjä. Yllä olevassa kuvassa tyyppi syöttää niitä, ja tämän vuoksi ne kerjäävät kaikilta turisteilta - esim. jäätelöä oli hankala syödä rauhassa!

A-Bomb Dome

A-Bomb Dome, eli atomipommin muistomerkki, saa kyllä jokaisen hiljaiseksi. Hiroshimassa on säästetty yksi rakennus atomipommin muistoksi ja muistutukseksi tuleville sukupolville siitä, miten järjetön ase atomipommi on.

Ennen Hiroshiman ydintuhoa, A-Bomb Dome oli Hiroshiman läänin teollisuuden messu ja esittelyhalli (Industrial Promotion Hall). Rakennuksen oli suunnitellut tsekkiläinen arkkitehti, minkä vuoksi sen muodot viittaavat itä-Eurooppaan.

Rakennus säilyi osittain pääasiassa siksi, että Enola Gayn pudottama ydinpommi räjähti lähes suoraan hallin yläpuolella noin 600 metrin korkeudessa. Räjähdyksen aiheuttama paineaalto kohdistui sivuille, jolloin tämä halli ei saanut niin paljon osakseen räjähdyksestä, minkä vuoksi se siis osittain säilyi. Hallia on pidetty kunnossa säännöllisesti pommin räjähtämisen jälkeen muistuttamaan tulevia sukupolvia ydinaseiden mielettömyydestä. Alla oleva kuva kertoo paljon tarinaa hallin historiasta - katso erityisesti toinen kuva vasemmalta jossa näkyy räjähdyksen aiheuttama tuho kaupungissa. Ensimmäisenä vasemmalla olevassa kuvassa näkyy halli ennen räjähdystä.

Atomipommin muistomerkkejä ympäröivä puisto oli erityisen komea Hiroshimassa. Puiston muistomerkeistä ja niistä kertovista informaatiotauluista huokuu selkeä teema: ydinpommia ei pitäisi koskaan käyttää enää uudestaan. Hiroshiman kaupunki oli muutenkin varsin kaunis, mutta valitettavasti emme viettäneet aikaa kaupungissa 1,5 päivää enempää, sillä meillä oli paljon muutakin mitä halusimme Japanista nähdä.

Osaka

Osaka on Japanin kolmanneksi suurin kaupunki ja tärkeä taloudellinen keskus maassa Tokion jälkeen. Osakassa on noin neljä miljoonaa ihmistä ja se on vähän kuin Tokion pikkuveli moderneine pilvenpiirtäjineen. Vuosisatoja sitten Osaka ehti olla pienen hetken myös Japanin pääkaupunki. Osaka on edelleen tärkeä vallan keskittymä Japanissa - onhan Osaka teollisesti tärkeän Kansain alueen pääkaupunki.

Yllä olevat kuvat on otettu erään pilvenpiirtäjän näköalatasanteelta. Viimeiset kerrokset näköalatasanteelle mentiin liukuportaita pitkin, joista saattoi nähdä ulos - ne portaat eivät olisi sopineet korkean paikan kammosta kärsivälle! Alla (huonohko) kuva tornista, liukuporrastunnelit näkyvät ylhäällä. Rakennus edusti hyvin futuristista tyyliä.

Osakan parasta antia oli kenties Osakan linna, joka oli ylivoimaisesti komein linna mitä olen ikinä nähnyt. Kuvia linnasta alla.

Osakassa kävimme myös Spa Worldissa (kylpylämaailma), joka on maailman suurin kylpyläkompleksi. Vuorokuukausin Eurooppalaisen kylpylän puoli ja Aasialaisen kylpylän puoli on varattu miehille tai naisille, meidän tapauksessa Anna pääsi Aasialaiseen kylpyyn ja me päästiin Eurooppalaiseen kylpyyn. Eurooppalainen puoli oli tosi komea, kulissit olivat kuin Antiikin Roomasta. Kylpylä oli todella iso ja siellä oli myös yhteinen puoli liukumäkineen ynnä muine. Kuvia kylpylästä minulla ei sattuneesta syystä sen kummemmin ole, mutta alla yksi kuva kylpylän ulkopuolelta.

Kuvassa näkyy myös vuoristorata (kadun puolella!) - kylpylän yhteydessä oli myös huvipuisto. Se oli kuitenkin kiinni ilta-aikaan mennessämme kylpylään. Hostellimme sijaitsi hyvin lähellä kylpylää kuvasta oikealle.

Osaka oli myös erittäin antoisa kaupunki, vaikka emme viettäneet sielläkään yhtä päivää enempää. Voidakseni sanoa jotain enemmän Osakasta, olisi meidän pitänyt viettää siellä vähintään pari päivää. Mutta olimme suunnitelleet retken jo etukäteen, ja suunnitelmassamme muut kaupungit olivat prioriteettilistalla korkeammalla - siis Kioto ja Tokio.

Kiotosta ja Tokiosta seuraavassa kirjoituksessani - Japanin tourneé osa 2.