Kaikenlaista koulutusta, potkupalloa ja sählinkiä

Moikka!

Edellisessä kirjoituksessa mainitsemani jäsenkoulutus (Membership training) oli aika rankka reissu, kuvia en viitsi reissulta tälle blogille laittaa, saattas joku pian vähän säikähtää. Kuitenkin oli taas kiva päästä vähän Soulin ulkopuolelle - koulutuksen järkännyt opiskelijakerho oli varannut meille yksityisbussit juhlapaikalle siirtymiseen, joten meidän ei tarvinnut mennä paikalle vaivalloisesti metrolla ja julkisella bussilla. Matkan piti kestää tunnin verran Soulista, mutta peruskorealaiseen tapaan siirtymisaikataulu ylitettiin vaatimattomasti vain tunnilla - eli matkaa tehtiin ruuhkan vuoksi (perjantai-ilta) loppujen lopuksi kaksi tuntia. Perille päästyämme nälkäistä joukkoa odotti maittava ja runsas korealainen barbecue-illallinen, joka poikkeuksellisesti valmistettiin meille valmiiksi viimeistä palaa myöten. Illallisen jälkeen oli vuorossa tanssia pienessä tihkusateessa (ei kuitenkaan paljoa menoa haitannut!) suurehkon nuotion ympärillä; yltiöpäisimmät (=humaltuneimmat) luonnollisesti alkoivat pomppimaan korkeiden liekkien yli, ja pitipä joidenkin vielä ottaa punnerruskisa ihan nuotion edessä... katsoin kauhuissani liekkien lyövän erään ranskalaisen kaverin pään yli hänen noustessaan punnerrusasennosta ylös! Onneks mitään ei kuitenkaan sattunut. Nuotioleikkien ja tanssien jälkeen siirryttiin sisälle, missä meno jatkui sitkeimpien osalta aamuun asti. Seuraavana aamuna takaisin Souliin lähdettäessä oli porukka sitten yllättäen huomattavasti hiljaisempaa kuin edellisenä iltana. Sen verran paluumatkalla jaksettiin kuitenkin naureskella, että palautettiin ranskalaiset maan pinnalle heidän kysellessään Euroopan maiden kansallissankareita - kun ranskalaiset pyysivät sanomaan jonkun italialaisen kansallissankarin, vastasi tähän eräs saksalainen kuin apteekin hyllyltä oikein sanaa venyttäen "MAAAAATEEEEERRRRAAAAAZZ
ZZZZIIIII" !!! Koko bussin takaosa repesi täydellisesti. Materazzi oli se Italian puolustaja viime kesän fudiksen MM-turnauksessa, joka kuumensi maailman sen hetken kenties parhaan pelaajan, Ranskan Zidedine Zidanen punaisen kortin arvoisesti ulos MM-finaalin jatkoajalla. Italia voitti ja Ranska olisi kenties kaivannut Zidanea ampumaan rankkaria... Niin tai näin, loppui ranskalaisten fudisuhoaminen kuin seinään! ;)

Fudiksesta puheenollen, käytiin sitten lauantaina (24.3) katsomassa Soulin World Cup Stadiumilla ystävyysottelu Etelä-Korea - Uruguay. World Cup Stadium on se samainen paikka, missä pelattiin vuonna 2002 Etelä-Korean ja Japanin yhteisen MM-turnauksen otteluja. Stadion rakennettiin itse asiassa juuri niitä kisoja varten - aivan mielettömän hieno stadion!

Yllä oleva kuva on otettu samantien kun tulimme stadionille. Joukkueet vasta lämmittelevät eikä yleisöäkään ole vielä paljoa. Alla olevassa kuvassa peli on jo täydessä tohinassa, meidän paikat oli kentän toisesta päädystä, josta näki kuitenkin toiseenkin päähän tosi hyvin. Kentän toisessa päässä oli itse asiassa Etelä-Korean fanikatsomo, joka piti melkoista mekkalaa aina silloin tällöin. Tunnelma stadionilla olikin huumaava; etelä-korealaiset on melko fanaattisia fudisfaneja! Stadion vetää kuulemma 64 000 silmäparia - tässä ystävyysottelussa yleisöä oli karkeasti arvioiden 40 - 45 000. Silti tunnelma oli välillä korvia huumaava, vaikka tupa ei siis ollutkaan aivan täysi ja kyseessä oli ystävyysottelu. Uruguay voitti ottelun 2-0, vaikka olikin pelissä hieman altavastaaja. Uruguay pelasi fiksusti ja käytti vastahyökkäyksiä Korean pitäessä paljon palloa - Korealaisten viimeinen syöttö meni vain monesti harakoille. Olisin ehdottomasti halunnut kuulla stadionin edes kerran repeävän liitoksistaan Korean maalin kunniaksi, mutta loppuminuuttien ylärimakutia lähemmäs eivät korealaiset päässeet. Joka tapauksessa hieno matsi, jota kannatti mennä katsomaan. Liput olivat 30,000 wonia eli noin 25 euroa. Ei paha! Kalleimmat liput olivat 50,000 wonia ja halvimmat 20,000 wonia. Suomessakin taitaa olla kansainväliset fudismatsit kalliimpia! Ja meidän maajoukkue ei kovin tasokas ole, mistä tämän viikon Azerbaidzan-tappio kertoo karua kieltään...

Etelä-Koreassa jalkapallo on suosittua tällä hetkellä ennen kaikkea siksi, että maa menestyi erinomaisen hyvin omissa, Japanin kanssa jaetuissa kisoissa vuonna 2002 saavuttaen sensaatiomaisesti neljännen sijan, mitä kukaan ei maalta osannut odottaa! Tuolloin koko Etelä-Korea kuulemma sekosi aivan totaalisesti; ihmiset lähtivät kaduille juhlimaan muodostaen eri kaupunkeihin valtavia punaisia ihmismeriä! Vuoden 2002 kisoissa Etelä-Korea voitti Espanjan, Portugalin ja Italian - kaikki kolme luokitellaan jalkapallon "suurmaiksi". Voin vain kuvitella millainen tunnelma stadionilla on ollut tuolloin 2002 kun maa pisti Italian laulukuoroon... ;)

Olen päättänyt lähteä välitenttiviikon jälkeen, noin 26.4 10 päiväksi vaihtariporukalla Vietnamiin! Pitäis olla kohtalaisen eksoottinen maa ja ennen kaikkea halpa. Paljon nähtävää, komeita rantoja ja kostean kuumaa pitäis olla. Lennot toki on aika suolaisen hintaiset - noin 400 euroa mennen tullen, mutta sen mitä siinä häviää voi säästää paikan päällä elinkustannuksissa: joidenkin kertomusten mukaan Vietnamissa ei länsimaisten standardien mukaan maksa mikään MITÄÄN. Reissulle on tarkotus koota noin 10 hengen porukka, mennään varmaan suunnilleen samalla porukalla jolla olimme aikaisemmalla Gyeongjun reissulla.

Kouluhommia on paljon enemmän kuin miltä aluksi vaikutti; taisinpa olla vähän liian vaihtarimaisella asenteella aluksi ajatellessani ettei täällä mitään joudu tekemään... kyllä täällä joutuu! Mulla on viisi graduate-tason (maisteritason) kurssia, jotka työllistää kyllä viikoilla melkein riesaksi asti. Ei mitään isoa vielä kertaakaan, mutta jatkuvasti semmoista pientä ja aikaa vievää. Mutta tekemällä sitä vissiin sitten oppiikin, toivotaan ainakin niin. Proffat täällä on pirun hyviä ja asiansa osaavia. Ja puhuvat hyvää englantia, keskimäärin parempaa kuin suomalaiset englantia puhuvat proffat. Eipä tuo työmäärä muuten haittaisi, mutta se on vain aina pois kaikesta muusta mitä täällä pitäis keretä tekemään - olen toki tullut tänne tekemään muutakin kuin opiskelemaan! Viikolla sitä suunnittelee kerkeävänsä käydä eri paikoissa täällä Soulissa, mutta kun pelkät matkat julkisilla vievät tässä isossa kaupungissa helposti tunnin, jopa puolitoista (riippuu miten kauas on menossa) ihan pelkästään kaupungin sisällä, tapahtuu helposti se mitä esimerkiksi minulle ja monelle muulle vaihtarille on tapahtunut: tulee pyörittyä pääasiassa tässä Sinchonissa, joka on kuitenkin vain yksi Soulin lukuisista kaupunginosista. Pelkästään tässä kaupungissa olisi siis mieletön määrä nähtävää, minkä aion joka tapauksessa nähdä - jääköön kouluhommat sitten vähemmälle! ;) Vaihtari ei stressaa, se on selvää, mutta kaikki palautettavat työt on palautettava ja esitykset pidettävä - ei niitä ihan vasemmalla kädellä voi vetää... Nooh, norjalaisvitsi. Ei stressata!

Korealaiset on muuten uskomattomia sähläreitä, siis kertakaikkisen uskomattomia. Minun, nyt jo ilmeisen vääräksi osoittautunut, ennakkokäsitys oli se, että korealaiset ovat japanilaisten ja saksalaisten tapaisia virheettömiä "koneita". Vielä mitä! Ennen kuin alan asiasta sen enempää paasaamaan, tsekkaa alla oleva kuva ja yritä etsiä kuvasta virhe! ;)

Kuvassa siis orientaatiopäivänä 20.2 muun materiaalin mukana saamani opiskelijakortti. Kaikki muu info on oikein, mutta ovat onnistuneet laittamaan korttiini erään Colleenin kuvan. Colleenilla on kuitenkin oma kuvansa niin kuin pitääkin, vaikka ensin ajattelin että kuvat ovat menneet vahingossa sekaisin. Kortti on kieltämättä koominen, mutta sitä ei hirveästi voi käyttää esimerkiksi henkilökorttina täällä kampuksella, toki voisin yrittää väittää että kuva on otettu ennen sukupuolenvaihdosleikkaustani... ;) Valitin kortista samana päivänä oikeastaan saman tien sen saatuani, ja vaihtokoordinaattori purskahti luonnollisesti nauramaan (kuten moni muukin silloin ja edelleen nytkin) ja lupasi hoitaa asian kuntoon noin viikossa. Piti kuulemma soittaa pankkiin ja pyytää pankkia tekemään uusi kortti. Kävin noin yhdeksän päivän päästä kysymässä korttia, jolloin se ei vielä ollut valmis. Tämän jälkeen odotin näihin päiviin asti, siis reilusti yli kuukauden ja menin kysymään korttia. Ei edelleenkään valmis ilmoitti vaihtokoordinaattori tarkistettuaan asian pankista. Taas luvattiin se viikko jolloin kortin pitäisi olla valmis - saas nähdä ensi viikolla. Oiskohan kortti vihdoin valmis vai onko se - harmin pujut - päässyt taas unohtumaan...? Epäilen jälkimmäistä. Kortti on muutoin ihan mielettömän kätevä - toimii samanaikaisesti bussi- ja metrokorttina (voi ladata rahaa), kirjastokorttina, henkilötodistuksena (siis muiden kuin minun tapauksessa!), ym. Osoitus korealaisten teknologisesta osaamisesta! Suomessakin voisivat tästä ottaa mallia ja korvata opiskelijoiden turhat kortit yhdellä.

Samalla lailla nämä korealaiset säheltää monessa muussakin asiassa - esimerkiksi kurssien assistentit (proffien oikeat kädet) on oikeasti pihalla ku postilaatikot asioista, jotka niiden pitäs ehottomasti tietää. Jos kysyt jotain jostain palautettavasta työstä, assarit alkavat katsella toisiaan ja naureskella - "ai mitä, pitääkö näiden tämmönenkin tehdä?" Sitten jos jostain kurssimateriaalivihkosesta puuttuu 10 sivun casesta 4 sivua, sanotaanko sivut 6-9, kopioi nämä assarit ekaks sivut 6-8 ja jakavat nämä oppilaille vain huomatakseen, että edelleen puuttuu yksi sivu... ja taas kopioimaan! Pikku juttuja, mutta osoittaa assareiden omistautumisen asialleen. Myös ohjeistus kurssikuvauksissa esimerkiksi palautettavia töitä koskien (ja sitä miten ne palautetaan) on välillä aivan luokatonta. Kyllä Suomessa osataan organisointi noin 15 ziljoonaa kertaa paremmin. Samalla tavalla on opiskelijakerhojen tapahtumien kanssa: hommaa aletaan vasta viimeistellä siinä vaiheessa, ku porukka on jo paikalla - tämän tiesin toki jo Suomessa ollessani täällä aikaisemmin olleiden kertomusten pohjalta.

Mutta mutta... sattuuhan tuota. Ei elämä tietenkään niin vakavaa. Tämmöset sähläyksethän tekee siitä paljon hauskempaa! Kävin maanantaina rekisteröimässä itseni muukalaiseksi(!!!!) täällä. Mulla on viisumi, mutta kaikkien yli 90 päivää maassa olevien on täytettävä Alien Registration Card eli rekisteröidyttävä muukalaiseksi. En toisaalta voi käsittää mikä virka tommosella rekisteröimisellä on, koska jo viisumi vaikuttaa nykymaailmassa menneen ajan hommilta ja kalskahtaa vähän kommunistimeiningiltä... ja sitte vielä yks juttu viisumin päälle! Nooh, kaipa viranomaise sitte tietää tarkemmin maassa olevista ulkomaalaisista tai jotain. Sinne maahanmuuttovirastoon piti jättää passi muukalaisrekisteröimishakemuksen liitteeksi, se rekisteröinti kestää kymmenen päivää. Sanalla sanoen hirvittää että mun passi on korealaisten käsissä näiden "tarkkuuden" tietäen! Onneksi mulla on passista kopio ja täällä on Suomen suurlähetystö, jos hätä tulee... ;) Ja antoivatpa hakemuksesta kuitin, siitä näkyy että ovat ottaneet passin. Sieltä pitäis tulla semmonen Alien Registration Card eli muukalaiskortti sitten, jota voin näyttää henkkarina passin sijasta - jännityksellä odotan, kenen kuva kortissa sitten loppujen lopuksi on... ;)

Semmosta. Huomenna pitäs lukea aika perhanan paljon, joten nyt pitää mennä istumaan iltaa tuohon alas kavereiden kanssa ja mentävä ajoissa koisimaan, vaikka onkin näin lauantai... Eilen perjantaina oli kahden ruotsalaisen tytön tuplasynttärit, joita juhlittiin aika railakkaasti. Käytiin mm. tosi makeassa jääbaarissa, josta kerron lisää tällä blogilla jahka saan kavereilta kuvia sieltä. Omaa ammattilaiskameraani en viitsi yöhön ottaa mukaan... sattuneesta syystä.

Ai niin, yks juttu vielä: käytiin sunnuntaina 25.3 pelaamassa salibandyä Etelä-Korean maajoukkuetta vastaan suomalais-ruotsalais-kanadalais-korealaisjoukkueella. Kuokkaan tuli 11-3. Maajoukkue ei ollut niin hyvä kuin odotin, mutta kyllä ne silti pelata osasivat, tekivät ainakin maalin ku paikka tuli. Kunto niillä oli ihan järjetön, ja kun kenttä oli isompi ku normaali salibandykenttä, pääsivät ne hyödyntämään kuntoetuaan mielin määrin. Silti 11-3 oli hyvä tulos meille, koska porukka oli vain enemmän tai vähemmän toisille tuntemattomia pelureita. Muu jengi treenaa kerran viikossa, itse en harjotuksiin pääse ikinä yhen kurssin ollessa päällekkäin treeniajankohdan kanssa. Eipä sen niin väliä, en oo todellakaan tullu tänne salibandyä pelaamaan, sitä voi tehdä Suomessakin. Oli vaan kiva käydä pelaamassa matsi maajoukkuetta vastaan. Etelä-Koreassa on ehkä 100 pelaajaa, joten taso ei ole huima. Suomen salibandymaajoukkueelta saisivat varmaan niin pahasti selkäänsä, että hallista pitäs sammuttaa valot jossain vaiheessa... ;)

Semmosta. Pitäkäähän lippu korkealla!

Gyeongjun reissu

Sitten edellisen kerran kun tänne kirjottelin, on tapahtunut kaikenlaista. Päällimmäisenä mielessä on viime viikonlopun Gyeongjun (kirjotetaan just noin, vaikka sana ei ainakaan suomalaisen suuhun oikein taivu!) reissu, jossa käytiin vaihtariporukalla. Perjantai-iltana reissuun ja sunnuntai-iltana takaisin. Oikein hyvä reissu siksi että tuli nähtyä paljon kaikkea vaikuttavaa ja historiallista ja myös siksi että tuli ensimmäisen kerran käytyä Soulin ulkopuolella - onhan Etelä-Korea toki paljon muutakin kuin pääkaupunkinsa Soul (vaikka tässäkin ois nähtävää niin maan perhanasti!).

Yllä yhteiskuva reissuporukasta: Ylhäältä vasemmalta oikealle Tuire (Suomi), Lorenza (Italia), Liisa (Suomi), Thomas (Ranska), Johanna (Suomi), Teemu (Suomi) ja Nico (Saksa). Alhaalla vasemmalta oikealle Stefan (Itävalta), Charlene (Hong Kong) ja minut on pantu häpeämään oikeaan alanurkkaan. Kaikki muut paitsi Charlene opiskelevat Yonseissa vaihtareina; Charlene on itse asiassa Korea Universitystä, joka on Yonsein "paha kilpailija" täällä! ;) Porukka oli oikein hyvä meidän reissulle ja tultiin loistavasti toimeen keskenämme. Reissun jälkeen päätettiin että tehdään ehdottomasti uusi reissu ihan lähitulevaisuudessa. Yhteiskuva on otettu vuoren juurelta Gyeongjun liepeiltä. Ihan vieressä oli Seokguram Grotto eli Buddhan luola. Lonely Planet ja paikalliset meinasivat, että kirkkaalla säällä paikalta saattaa nähdä Itäiselle merelle asti, jonne on matkaa on 25 kilometriä. Meitä suosi hyvä ja aurinkoinen sää, mutta pieni pilvisyys horisontissa esti täydellisen näkymän.

Gyeongjua pidetään yhtenä Etelä-Korean mielenkiintoisimmista paikoista käydä. Gyeongju oli aikoinaan Koreaa hallinneen Silla-kuningaskunnan pääkaupunki, ja kaupunkia kutsutaankin nykyisin museoksi ilman seiniä. Tämä siksi, että nykyaika ja historia elävät sulassa sovussa keskenään; kävellessäsi kadulla voit tavanomaisten korealaisten rakennusten välistä nähdä vanhojen Silla-kuninkaiden hautoja siellä täällä! Matkan Gyeongjuun taitoimme korealaisella Deluxe-bussilla, jossa matkustusmukavuus on oikeasti business-luokkaa: isot nahkapenkit, jotka taittuvat äärimmäisen hyvin mukavaan nukkumisasentoon, jos sattuu vaikka nukuttamaan. Ja jalkatilaa on pitemmällekin miehelle riittävästi. Koreaa sanotaankin reppumatkalaisen paratiisiksi ainakin julkisten liikennevälineiden suhteen, koska matkustaminen on halpaa ja mukavaa ja vuoroja, sekä busseille että junille, on tiheästi ja reittejä moneen suuntaan. Matka Gyeongjuun kesti rapeat 4 tuntia, mikä kului siinä porukassa höpöttäessä oikein mukavasti. Pääjoukko oli mennyt jo edeltä (meidän muiden piti käydä luennoilla ennen lähtöä) ja he olivat hoitaneet majoituksen Hanjin Hostellista, jota eräs hollantilainen vaihtari tiesi meille suositella. Majoitus vain 12,000 wonia per yö per naama, mikä oli oikein edukasta. Huoneet tietenkin olivat sen mukaisia, mutta kuitenkin siistejä ja asumiskelpoisia. Eihän me kuitenkaan edes hirveästi aikaamme Hostellissa edes vietetty. Se mikä hostellista teki loistavan, oli omistajan englanninkielentaito ja asiakaspalveluhenki: kaveri tiesi Gyeongjun luonnollisesti kuin omat taskunsa ja oli vilpittömästi valmis antamaan meille vinkkejä minne mennä ja ohjeita kuinka sinne ja sinne pääsee. Tämä helpotti liikkumistamme Gyeongjussa huomattavasti.

Gyeongju oli siis Korean aikoinaan yhdistäneen ja sitä hallinneen Silla-kuningaskunnan pääkaupunki. Sillat yhdistivät Korean vuonna 668 jkr. ja hallitsivat Gyeongjusta käsin vuoteen 918. Ennen vuotta 668 Koreaa hallitsi kolme kuningaskuntaa, joista Sillat hallitsivat siis kaakkoista osaa Koreasta. Goguryeo hallitsi pohjoista ja Baekje lounais-Koreaa. Erään kertoman mukaan Sillat olivat äärimmäisen julmia hallitsijoita - perusitämaiseen tapaan! Silla-kuninkaat ja -isät lähettivät kuulemma lapsiaan toisiin kuningaskuntiin tappamaan lapsia, ihan vaan osoittaakseen julmuuttaan ja sitä, että "meille ei kannate ryppyillä". Lapset siis kasvatettiin sotureiksi jo hyvin varhain. Vuonna 1392 Joseon-dynastia (=kuningaskunta) sai vallan ja siirsi pääkaupungin Souliin.

Gyeongju on täynnä historiaa valtansa ajoilta. Kuninkaiden hautoja, temppeleitä, pagodoja, ym. Monet nähtävyyksistä ovat löytäneet tiensä Unescon maailmanperintölistalle.

Kuvassa yllä Silla-kuninkaan hauta. Kuningas haudattiin isoon puukammioon haudan sisälle ja tähän puukammioon laitettiin lukuisia sen aikaisia aarteita osoittamaan kunnioitusta edesmenneelle kuninkaalle. Tällaisia hautoja löytyy yksistään kaupungin keskustassa olevasta puistosta 23 (jokaisessa vain yksi kuningas), muualta kaupungin alueelta lisää ja koko Gyeongjun alueella näitä on laskettu olevan yli 200. Haudasta tulee kaukaisesti mieleen Egyptin pyramidit, jotka olivat kuitenkin reilusti isompia ja pyramidin mallisia. Nämä Silla-haudat ovat huomattavasti pienempiä ja niiden muoto symboloi korealaisia vuoria, jotka ovat muodoltaan usein juuri tällaisia tasaisen pyöreitä. Lisäksi haudan päällä on ruohokerros. Vaikka hautojen ulkomuoto eroaa siis huomattavasti pyramideista, on näissä haudoissa kuitenkin havaittavissa samanlaista palvontaa kuningasta kohtaan kuin pyramideissakin.

Korean hallitus on tehnyt joitain "hautarikoksia" avaamalla hautoja saadakseen lisäselvyyttä historiasta. Haudoista on paljastunut lukuisia aarteita tuolta Silla-ajalta. Huomaa ylläolevassa haudassa mm. kuninkaan kullattu kruunu/päähine laitettuna haudan päähän. Alla olevassa kuvassa joitain koriste-esineitä ja päähine tuolta ajalta.

Bulguksan temppeli on kuuluisa temppeli Koreassa. Se on osoitus Silla-ajan arkkitehtuuritaidoista ja se toimi tuon ajan Buddhalaisuuden hengellisenä keskuksena Silla-valtakunnassa. Temppeli kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Kuva Bulguksasta alla.

Temppelin sisällä on iso Buddhan patsas, jolle korealaiset kävivät kumartelemassa. Länsimaisen silmään näyttää melkeinpä vähän koomiselta, kun aikuinen pukupäällinen mies kumartelee Buddhalle kuin viimeistä päivää, kumartelun vastatessa jo vähän isompaakin fyysistä harjoitusta kokonaisvaltaisine liikkeineen. Naureskeltiin istuessamme lattialla, että mitähän kaveri on viime yönä tehnyt, kun noin kovasti pitää kumarrella...? Joka tapauksessa tuli käytyä temppelissä, mutta en alkanut sentään Buddhalle kumartelemaan - se sais kumartaa mulle! ;) Juu ei, pitäähän uskontoja kunnioittaa!

Bulguksan temppeliltä oli 3,2 km:n nousu Seokguram Grottolle, joka on Buddhan luola vuoren rinteellä. Paikalta oli tosi hienot maisemat! Kiipeäminen siis kannatti, vaikka välillä tuntui että nousu ei lopu ikinä.

Luola, jossa Buddha istuu (tai meditoi, mitä ikinä tekeekään), on kaiverrettu kallioon, ja korealaistyyppinen rakennus on kyhätty luolan eteen myöhemmin, ilmeisesti suojelemaan Buddhaa luonnonvoimilta ja ihmisen tihutöiltä. Luola kuuluu myös Unescon maailmanperintölistalle.

Kuvia luolasta ei olisi saanut ottaa, mutta turistina tekeydyin lukutaidottomaksi ja otin kamerallani vaivihkaa kuvan Buddhasta. Kovasti ovat nähneet vaivaa patsaan veistämiseksi! Huomaa pitkät korvat - sama piirre on havaittavissa kaikissa Buddhan patsaissa (kuva on hieman tärähtänyt koska se piti ottaa salaa!).

Vähän maisemakuvia Buddhan luolan juurelta ja läheisyydestä. Alempi kuva on vähän tumma, mutta toisaalta pilven välistä kajastava auringonvalo tekee kuvasta mielestäni komean.

Reissu oli oikein antoisa, sekä kulttuurin näkemisen suhteen että hauskanpidon kannalta. Lauantai-iltana käytiin laulamassa karaokea paikallisessa Noraebangissa ja meno oli oikein railakasta. Silti sunnuntaina pääsimme hyvissä ajoin ylös ja Bulguksan temppelialueelle, eikä tehnyt edes pahaa. Sunnuntai-iltana otimme bussin kohti Soulia jossa olimme perillä puolen yön aikaan illalla. Maanantaina oli sitten yhdeksän aikaan luento, joten ei ollut ihan helppo aamu pitkän reissun jälkeen!

Joka reissulta jää aina joku hauska sanonta elämään - tällä reissulla se on saksankielinen "Arschdusche", tarkottaa suoraan suomennettuna "persesuihkua". Täällä joissain vessoissa on erinäisiä nappeja, joita painamalla saa halutessaan suihkun takapuolelleen ja ties mitä, en ole tutustunut kyseiseen laitteeseen sen kummemmin. Gyeongjussa eka vessassa kävijä ihmetteli, mikä härveli tämä on, johon saksalainen kaveri vastasi englanniksi sen olevan "buttshower". Samantien, tietäessäni saksan kielen satunnaisen koomisuuden, oli minun kysyttävä mikä se on saksaksi, johon saksalainen kaveri vastasi oikein saksalaisittain "ARSCH-DUSCHE"!!! Porukka tippu aivan täysin, ja samaa sanaa hoettiin sitten koko viikonlopun ajan aina silloin tällöin. On se saksa koominen kieli. Samainen kaveri meinasi, että minä puhun saksaa kuten Aatu aikoinaan, joten pitäs vissiin yrittää lausua vähemmän ponnekkaasti. Tulee vaan liikaa yritettyä vitsailla saksan kielen kustannuksella tai jotain... ;)

Kielistä puheenollen: toiset asiat tarkoittavat toisella kielellä jotain muuta ku toisella, kts. kuva alla... (vaikka "b":n tilalla onkin "p") Kuvassa pyorävuokraamo Gyeongjussa.

Juu ei, Soulissa ei kummempaa. Kovasti menee aika koulutöitä tehdessä ja hengaillessa. Aika menee kuin siivillä, ei meinaa oikein perässä pysyä. Kouluhommia on huomattavasti enemmän kuin aluksi ajattelin. Esimerkiksi tiistaina proffa ilmoitti, että eka case pitää palauttaa torstaiksi, eikä meillä tietenkään ollut koko casea vielä tiistaina. Sitten keskiviikko-iltana ku alotettiin casea tekemään se vaikutti aluksi helpolta, mutta tunnin pakertamisen jälkeen saksalainen kaverini sanoi osuvasti: "This case sucks!" Kyseessä oli Harvard-case, eikä sieltä helpoimmasta päästä. Saatiin 11:stä pojosta kai 6 tai jotain... ens kerralla paremmin! ;)

Tänä iltana lähdetään erään opiskelijakerhon "jäsenkoulutukseen" vähän matkan päähän Soulista. Luvassa ruokaa, juomaa ja hauskanpitoa aamuun asti. Saas nähdä, mihin asti vanha jaksaa.

Nyt on pakko lopettaa tältä erää ja lähettävä hakemaan pyykkejä. Korealainen pesukone, by the way, ei oo sieltä helpoimmasta päästä käyttää! ;)

Tsemiä Suomeen! Kesä kuulemma tulee kovaa vauhtia!

Soulin kuulumisia

Moikka taas!

Täällä Soulissa elämä alkaa asettua aloilleen parin ekan viikon hässäkän jälkeen.
Suurin muutos aikaisempaan on ennen kaikkea se, että kurssit ovat alkaneet toden teolla ensimmäisten orientaatioluentojen jälkeen. Ennen kurssien alkamista elämä täällä oli pääasiassa hengailua muiden vaihtareiden kanssa, omatoimista ja "ohjattua" tutustumista Souliin sekä erilaisten välttämättömyystarvikkeiden, joita en Suomesta 20 kg:n tavararajoitteen vuoksi tuonut, etsimistä paikallisilta toreilta ja tavarataloista. Näiden tavaroiden löytäminen on täällä oma hommansa. Sitten tietty kun oppii paikat on homma jo huomattavasti helpompaa, ja on täällä ihan kiitettävästi saanut paikallisten opastusta. Mutta Korean kielen taidon puuttuessa yksinkertaisestakin asiasta voi tulla vähän hankalampaa. Paikalliset eivät englantia kauheasti puhu! Viittomakielen taidostakin olisi hyötyä...

Viime viikon luennot olivat pääasiassa nimenhuutoja ja kurssien sisältöjen läpikäymistä ilman, että oltaisiin menty yhtään asiaan, poikkeuksena yksi kurssi jolla vähän raapaistiin pintaa. Mutta pääasiassa ns. "pehmeä lasku" kursseille. Sen verran on vedettävä sanoja takaisin viime kertaisesta kirjoituksestani, että kyllä täällä vähän enemmän joutuu tekemään koulun eteen kuin annoin ymmärtää ja itse aluksi ajattelin, mutta ei silti hirveästi. Loppujen lopuksi helpolla pitäisi päästä. Jotkut kurssit vaikuttavat tosi käytännönläheisiltä, missä on mielestäni huomattava ero Suomeen - Suomessa kurssit tuppaavat järjestäen olemaan aika teoreettisia. On toki poikkeuksiakin, niin Suomessa kuin täällä päässä: on täälläkin kursseja, jotka vaikuttavat teoreettisilta. Molempia ääripäitä, teoriaa ja käytäntöä, tuntuisi minun päiväjärjestyksessä olevan sopivassa suhteessa. Mutta vieläkään näistä kursseista ei hirveästi voi sanoa, sen verran alussa ollaan kaikissa.

Viime viikon mielenkiintoisimpia ja ehkä samalla vähän haastavampiakin juttuja oli kaksi käytännön asiaa elämän helpottamiseksi täällä: pankkitilin ja kännykkäliittymän avaaminen. Se, mikä molemmista jutuista teki mielenkiintoista ja vähän hankalahkoa oli yllä mainitsemani paikallisten englannin kielen taidon puute, unohtamatta tietysti minun Korean kielen taidon puuttumista! Avasin pankkitilin paikalliseen Woori Bankiin, sen yliopistoalueen haarakonttoriin. Sinne meitä kaikkia on ohjattu, itse asiassa meitä vaihtareita on "ajettu" sen pankin asiakkaiksi. Minkähänlainen sopimus pankilla on paikallisten opiskelijajärjestöjen kanssa...? No joka tapauksessa diili ei vaikuttanut pahalta, tai itse asiassa en ollut kauheasti kärryillä mitä kaikkea tilin avaamiseen liittyykään täällä mutta sen verran ymmärsin että tilin avaaminen ei maksa mitään mikä on ensiarvoisen tärkeä lähtökohta. Jos nostaisin rahaa luottokortilta Suomesta, maksaisin jo n. 350,000 paikallisen wonin eli 300 euron nostosta noin 8-9 euroa. Ei yhdestä eikä kahdesta nostosta vielä pahakaan juttu, mutta 5-6 tuon hintaista nostoa alkaa käymään jo vähän kukkarolle. Siirto Suomesta korealaiseen pankkiin tulee maksamaan 15 euroa, mutta sitten voi siirtää isomman summan kerralla eikä nostot täällä päässä maksa paikalliselta pankkitililtä mitään. Tämän lisäksi siirsimme toisen suomalaisen kanssa ison pompsin (mikä toivottavasti riittää, ainakin minun tapauksessa!) yhdessä, jolloin voimme jakaa kustannukset. Niin tai näin, ei teitä varmaan kiinnosta minun perustelut miksi avasin tilin, vaan se minkälainen kokemus sen tilin avaaminen oli: mulla ei ollu oikeastaan mitään hajua mihin lappuihin olen nimeni laittamassa - virkailija olisi voinut allekirjoituttaa minulla esimerkiksi oman lainansa takauksen, jos olisi halunnut! Virkailija puhui todella huonoa englantia, vaikka sen kyseisen tiskin ja parin vieressä olevan piti kyetä palvelemaan asiakkaita nimenomaan englanniksi. Ehkä se on korealaisten käsitys englantia osaavista virkailijoista... Loppujen lopuksi sain tilin avattua, ja se on juuri sellainen kuin pitää ollakin verkkopankkeineen ynnä muine. Avaushetkellä virkailija vain lateli nenäni eteen papereita, ympyröi kohtia täysin Korean kielisistä lomakkeista ja toisti loputtomiin nimi tuonne, tuonne, tuonne ja tuonne, allekirjoitus tuohon, tuohon, jne. Kuten sanoin, minulla ei ollut mitään hajua mitä allekirjoitin, mutta niin sieltä sain haluamani. Toivottavasti yksikään paperi ei ollut lainahakemus tai muu vastaava... ;) No ei, tiedän ettei ollut.

Kännykkäliittymän avaaminen oli myös aika mieleenpainuva kokemus, johtuen taas yhteisen kielen puuttumisesta. Itse asiassa jo puhelimen ostaminen oli oma rastinsa samasta syystä. Ostin puhelimen paikallisesta elektroniikkatavaratalosta, joka oli oikeasti 10 kertaa isompi kuin yksikään aiemmin näkemäni vastaava. Kahdeksan kerrosta täynnä elektroniikkaa digikameroista tietokoneisiin sekä mp-3 ja mp-4(!) soittimista dvd-soittimiin. Kaikenlaista huippuelektroniikkaa maan ja taivaan väliltä semmosessa määrin, että sitä on eurooppalaisen hankala käsittää! Siellä tajuaa toden teolla, että nämä aasialaiset kaverit on meitä hitosti edellä huippuelektroniikassa. Saksalainen kaverini tiesi kertoa, että korealaiset (ja ehkä myös japanilaiset) ovat eurooppalaisia noin vuoden verran edellä tekniikassa: esimerkiksi mp-4 -soittimet, jotka voivat toistaa musiikin lisäksi myös liikkuvaa kuvaa sujuvasti, ovat täällä jo massamarkkinoiden tavaraa, kun niitä Euroopassa vasta pikkuhiljaa ajetaan markkinoille. Korealainen insinööri on väsymätön... samoin kuin japanilainen. Puhelinta ostaessani kiersin monen eri standin kautta kerroksessa, jossa myytiin ainoastaan puhelimia. Lopulta mukaani tarttui Samsungin käytetty kamerakännykkä kahden akun ja laturin kera, hinta 50,000 wonia eli 40-45 euroa. Ei paha! Vaikuttaa pelaavan oikein hyvin. Olin vähän huolissani takuusta - mietin pelaako puhelin vielä takuuajan päättymisen eli kaupasta ulosastumisen jälkeen... no olis kai sen saanu vaihtaa jos ei ois toiminu. Mutta kun ei oo mitään hajua paikallista takuujutuista, varsinkaan käytetyn tavaran kohdalla, siksi vähän mietitytti. Liittymän avaaminen oli oma rastinsa - jälleen yhteisen kielen puuttumisen vuoksi! Lopulta sain prepaid-liittymän johon on ladattu 20,000 korean wonia, sillä pitäs pystyä puhumaan noin tunnin verran eli hinnaksi tulee n. 28 senttiä minuutti - ei oo halpaa lystiä! En todellakaan tule edes yrittämään soittaa Suomeen, ladattu summa sulaisi varmaan samantien ku linja aukeaa tai parin minuutin sisällä! Ilmeisesti paikalliset saavat liittymiä paljon, paljon halvempaan hintaan. Koreassa onkin aistittavissa selkeä ulkomaalaisten ryöstämisen kulttuuri - rikkailta ulkolaisilta kaikki pois! Tämä huomasin selkeimmin juuri puhelinliittymää avatessani: toisessa KTF-operaattorin liikkeessä yrittivät ryöstää multa 30,000 wonia (25 euroa) pelkästä numeron avaamisesta. Toisessa, n. 500 metrin päässä sijainneessa samaisen operaattorin liikkeessä eivät tienneet mitään minkään maailman numeron avausmaksusta. Ja korealainen myyjä, joka raahattiin tulkiksi ensimmäisessä liikkeessä, tuntui keksivän tämän avausmaksun ikäänkuin hatusta nähtyään passini ja tajuttuaan olevani ulkomaalainen (varmaankin ulkonäöstä saattoi päätellä jo jotain!). Ulkomaalaisille on siis näköjään Koreassa aivan omat hinnat...

Kielitaidon puuttumisen tuoma vaikeus on täällä aivan ilmeinen, kuten yllä olevasta voinet päätellä. Tämän vuoksi ilmoittauduin Global Lounge -nimisen opiskelijajärjestön Language Buddy -ohjelmaan, jossa korealainen opettaa minulle Koreaa ja minä vastaavasti korealaiselle englantia. Tarkoitus oli kyllä opettaa Suomea, mutta Buddyni haluaa oppia englantia. Sanoi toki olevan ok, jos pari sanaa oppii Suomeakin siinä sivussa! Opetan sille kirosanat... juu en. Buddyni vaikutti oikein mukavalta korealaiselta tytöltä, ja opinkin koreaa ekan kerran aikana n. 300 % lisää aikaisempaan verrattuna. Mutta jos lähtötaso on näin alhainen, ei 300 %:n lisä kielitaidossa ole paljoakaan... ;) Joka tapauksessa siinä pitäisi oppia paljon Koreaa ja yleensäkin Koreasta, sillä ohjelma sisältää opetuksen lisäksi erilaisia "tehtäviä" temppeleissä käymisestä luonnonpuistossa vaeltamiseen, leffassa käymisestä Buddyn luona majoittumiseen, jne. Osaan toki Koreaa jo vähän, tai no sanotaan että osaan korealaisista kirjaimista vähän. Mutta osaan jo lukea jotain koreaksi ja kirjoittaakin jotain, joten ehkä se tästä... En siltikään kadu päätöstäni olla menemättä Korean kielikurssille, jota olisi ollut täällä tarjolla aloittelijoille 2 tuntia joka päivä ja jolla olisi varmasti oppinut Koreaa mielettömästi. Päätös pohjautui ennen kaikkea siihen, että kauppakorkean päässä eivät anna ottaa kielikurssia täällä, tai eivät anna hyväksilukea sitä Suomen päässä. En kyllä oikeasti pysty ymmärtämään, miten paikallisen kielen opiskelu ei voi olla heidän mielestään tärkeää - onhan se osa paikallista kulttuuria ja helpottaisi huomattavasti elämää täällä... Mutta olen jo päätökseni tehnyt! Language Buddyni, kuten sanoin, vaikutti tosi mukavalta. Oli kuitenkin jännä huomata, miten ujoja korealaiset pohjimmiltaan ovat: hän pahoitteli kahden minuutin keskustelun jälkeen huonoa englannin kielen taitoaan, jolloin minun oli pakko vastata, että tähän mennessä olen kyllä ongelmitta ymmärtänyt jokaisen sanan. Lisäksi hän pahoitteli punastumistaan, minkä hädin tuskin saattoi havaita. Jälkeenpäin mietittiin asiaa saksalaisen kaverini kanssa ja tulimme siihen lopputulokseen, että korealaiset ovat ujoja ulkomaalaisten seurassa Kungfutselaisten arvojen vuoksi: he eivät halua menettää kasvojaan ikinä, ja he kokevat pienenkin mahdollisen virheen lausumisessa tai muussa aiheuttavan kasvojen menetyksen. Kungfutselaisista arvoista ym. voisi kirjoittaa vaikka kirjan (en kuitenkaan minä!), joten niistä ei sen enempää. Joka tapauksessa heidän ujoutensa yllättää. Jotkut korealaiset naiset ovat äärimmäisen ujoja ja jopa varovaisia englantia puhuvien kanssa, johtuen pääasiassa amerikkalaisten sotilaiden hölmöilyistä (raiskaukset ja yliajot) täällä Soulissa ja myös yllä mainitusta kungfutselaisesta ajattelusta. Niinpä eräs ranskalainen vaihtarikaveri puhutteleekin kaikkia korealaisia naisia tietä kysyessään ekaksi ranskaksi ja sitten vasta englanniksi, jolloin vastaus on yleensä lempeämpi.

Täällä jo yhden lukukauden verran ollut suomalainen tyttö lanseerasi minulle erään tärkeän lauseen: Tervetuloa Koreaan! Tämän lauseen merkityksen olen saanut huomata monessa asiassa, erityisesti paikallisten organisointitaidoissa tai sanotaanko "organisointitaidoissa". Tämä on ollut tosi yllättävää, sillä ainakin oma mielikuvani korealaisista on lähennellyt täsmällisyyden suhteen kuvaa saksalaisista: täsmällisiä ja pilkuntarkkoja. Mutta totuus onkin ollut aivan toinen: Koreassa ajan kuluminen tunnetaan käsitteellä "Korean aika", mikä tarkoittaa sitä, että jos odotat tapaamista korealaisen kanssa voit odottaa hänen olevan myöhässä 10-15 minuuttia tai saattavan jopa unohtaa tapaamisen kokonaan. Tähän en ole vielä törmännyt. Sen sijaan jokainen kurssini on alkanut eri aikaan kuin materiaaleissa on lukenut, yksi kurssi ajan lisäksi vielä eri paikassa! Korealaiset eivät siis todellakaan osaa organisoida ainakaan meidän suomalaisten standardien mukaan. Myös erilaiset tapahtumat opiskelijakerhojen järjestäminä venyvät järjestelmällisesti aikataulustaan, sillä välillä tuntuu että tapahtumia aletaan vasta järjestämään siinä vaiheessa kun porukka on jo paikalla eikä kukaan ota ns. johtajan otetta. Tästä olin tietoinen jo Suomesta lähtiessäni täällä aiemmin opiskelleilta kuultuani, joten se ei minua yllättänyt. Sen sijaan kurssien paikka- ja aikasähläykset yllättivät tosi paljon.

Yllä mainitsin juoksevien asioiden hoitamisen olleen pientä seikkailua. Sitä oli myös korealainen sauna, jollaisessa kävimme viikonloppuna. Valitettavasti en kuvannut siellä, koska ajattelin sen aiheuttavan pahoja katseita. Porukka on yleisellä puolella tosin vaatteet päällä, joten ei sen sikäli pitäisi kenenkään mieltä pahoittaa. Joka tapauksessa korealainen sauna on oma kokemuksensa: miehille ja naisille omat puolensa useampine eri asteisine saunahuoneineen (ei kiuasta, lämpö tulee "seinästä") samoin kuin eri asteisine altaineen, joista osa porealtaita ja osa tavallisia. Sitten on yleinen miehille ja naisille, jossa kaikkien on pidettävä semmoista vangin asulta näyttävää pukua päällään! Yleiseltä puolelta oli pääsy rakennuksesta ulos, jossa oli saunareissun kummallisin anti: neljä eri asteista savimajasaunaa, jotka lämmitetään joko saunojen alta tai sivulta riippuen tilaratkaisusta. Joka tapauksessa nämä savimajat näyttivät hyvin erikoisilta ulkoa samoin kuin sisältä, ja sekä niiden ulkopuolella että sisäpuolella tuli sellainen muukalaisen fiilis - porukka istuu saunan sisällä lattialla kuin pienet porsaat ikään vieri vieressä kummallisissa (vangin)asuissaan, ja ulkopuolella näyttää siltä kuin olisi tullut johonkin kadonneeseen Tiibetiläiskylään siksi että paikalliset katsoivat meitä länsimaisia (kolme suomalaista ja yksi Ecuadorista) kuin muukalaisia. Fiilistä on hankala selittää mutta yritinpä kuitenkin. Joka tapauksessa varsin erikoinen kokemus ja paikka on kumminkin hyvin lähellä tätä asumustani, ei kuitenkaan ihan yliopistoalueella.

Korealaiset Noraebangit, karaokehuoneet, omat myös oma lukunsa eurooppalaiselle. Noraebangissa on yleensä 3-4 noin 10 neliön huonetta karaokelaitteineen, jotka voi varata esimerkiksi tunniksi 10-15 hengen porukalle. Huoneen ulkopuolelta voi käydä ostamassa olutta jos meinaa rimakauhu vaivata ennen laulamista, samoin kuin voi "salakuljettaa" huoneeseen jotain väkevämpää kuten Sojua jos tarvitsee reiluummin rohkaisua ennen laulusuoritusta. "Salakuljettaa" siksi että ei niitä tuntunut oikeasti kiinnostavan, vaikka osa meidän porukasta sinne Sojua veikin takintaskuissaan. Huoneessa on yleensä kaksi mikkiä ja lauluja on tarjolla maan ja taivaan väliltä niin koreaksi kuin englanniksikin. Syystä X me päädyttiin englanninkielisiin. Löytyy muuten mm. HIMinkin biisejä, niitä en kuitenkaan laulanut. Lauloin toki jotain, mutta se jääköön salaisuudeksi - ei teistä kukaan halua oikeasti kuulla lisää mun "laulamisesta". ;) Meininki Noraebang-huoneessa yltyy hyvin äkkiä hurjaksi, tai sanotaanko käsittämättömäksi porukan alkaessa tanssia penkeillä ja pöydillä, pullon kiertäessä jne. Kaksi laulaa aina kerrallaan ja muut kannustavat ja tanssivat mukana. Ja jos porukassa sattuu olemaan ns. laulumies, joka pystyy tarvittaessa ottamaan mikin huonosti suoriutuvalta ja pelastamaan esityksen ja muutenki ohjaamaan hommaa, on meno vielä parempi. Meidän porukassa on pari kertaa ollut ruotsalainen kaveri, joka laulaa omassa bändissään ja laulaa sen vuoksi enemmän kuin hyvin.

Hyvin hauskoja juttuja ovat myös korealaiset juomapelit, joita on lukuisia. Syy tähän on varmaan se, että korealaiset ovat todella kovia juhlimaan. Jopa professorit täällä käskevät oppilaita ekan luennon jälkeen tutustumaan toisiinsa ja menemään Noraebangiin vähän laulamaan ja rellestämään! Ei Suomessa sentään käsketä, proffat vaan ehkä tietää että opiskelijat juhlivat mutta eivät sentään käske... Juomapeleistä hauskin on peli, jossa aloitetaan myötäpäivään pöydässä olevien kesken sanomalla numero ykkösestä eteenpäin seiskojen ollessa tärkeä numero: seiskan kohdalla pitää lyödä kädet yhteen ja suunta vaihtuu. Samoin tuplanumeroiden kohdalla (11, 22, 33, jne.) ja kaikkien seiskoja sisältävien (17, 27, jne.) tai seiskalla jaollisten (14, 21, 28, 35, jne.) lukujen kohdalla pitää taputtaa ja suunta vaihtuu. Se joka taputtaa väärässä kohdassa, sanoo väärään aikaan väärän numeron eli toisin sanoen mokaa, joutuu juomaan lasinsa tyhjäksi, tai no naisten tapauksessa puoleen väliin. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta äärimmäisen hauska peli pikkutuiterissa. Hyvää oheistoimintaa pelkän kaljanjuonnin oheen. Hauskimpia hetkiä ovat ne, jolloin ollaan 21 ja 22 tienoilla: 21:n kohdalla pitää taputtaa ja suunta vaihtuu, samoin 22:n. Muutaman oluen jälkeen juuri kukaan ei kaikkien hämmentävien katseiden alla kuitenkaan tajua että 22 kohdalla pitää myös lyödä kädet yhteen ja taputtaa. Ku joku alkaa miettimään, voit olla varma hänen menevän sekaisin ns. paineen alla. Yksinkertaista ja yllättävän hauskaa, kuten moni muu juomapeli. Juuri hetki ennen jonkun mokausta on se kaikkein hauskin... ;)

Pitkällisestä (ja lukijan mielestä ehkä myös piinaavasta, mutta siitä oli kuitenkin pakko kertoa, on se niin erilainen) ruokaselostuksesta jäi viimeksi puuttumaan yksi erikoisuus (ole huoleti, en aio luennoida asiasta paljoa!!): aidossa korealaisessa ravintolassa istutaan lattialla! Tämä jäi mainitsematta ehkä siksi, että en edellisen samoin kuin tämänkään jutun kirjoitushetkeen mennessä ollut näin aidoissa korealaisissa ravintoloissa vielä käynyt. Olen nähnyt toki tällaisia paikkoja, mutta syöminen on jäänyt korealaisiin ravintoiloihin joissa istutaan kuitenkin pöydissä ruuan ollessa kuitenkin perikorealaista. Korealaisilla tuntuu muutenkin olevan joku kumma tarve sinne lattialle menemiseen - he nukkuvat kodeissaan patjoilla lattialla, sänkyjä ei ole. Tämä johtuu varmaankin tilan puutteesta. Maassa maan tavalla... silti kansainvälistä hotelleista on saatavilla sekä korealaisia että länsimaisia petejä. Joo, ja mun peti on ihan tavallinen sänky!

Fiilikset täällä on hyvät, aika menee tosi nopeasti. Kolme viikkoa tulee huomenna tiistaina täyteen. Sama juttu ku viimeksi: tuntuu toisaalta, että on ehtinyt kaikkea hitosti, mutta taas toisaalta että ei ole ehtinyt mitään vaan aika on vaan lentänyt. Ainakin olen ehtinyt tutustua muihin vaihtareihin, niin suomalaisiin kuin ulkolaisiin, syvällisesti. Skolekin maistuu täällä ihan ookoo, ei tunnu olevan pakkopullakursseja. Muutenkin korealaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja avuliaita kielitaidon puutteesta huolimatta - he ainakin yrittävät parhaansa, ja käyttävät tarvittaessa kynää ja paperia samoin kuin viittomakieltä apuna! Ainut asia, joka täällä toisinaan ottaa pannuun on tiettyjen vaihtarien käytös täällä asuntolassa: ranskalaisista osa on jo tässä vaiheessa niin pahasti takki auki, että odotan kauhulla mitä heidän meininki tulee olemaan joskus lukukauden loppupuolella touko-kesäkuun vaihteessa. Joka ikinen yö niiden on pakko mekastaa tuossa käytävässä 1-2 asti enemmän tai vähemmän kännissä, milloin laittomasti omassa huoneessa dokanneina ja milloin kaupungissa riehuneina. Paiskovat ovia ja huutavat, melkein jopa painivat. Ei se muuten haittaisi, mutta täällä asuntolassa ei ole minkäänlaista äänieristystä, ja kun aamulla ois oltava ysiltä luennolla ja kahden aikaan vielä odottelet että milloinkohan herrat malttaisi antaa toisten nukkua, alkaa oikeasti tulla semmonen fiilis että nyt riittää. Silti ei kehtaa mennä mitään huuteleen, pitäs yrittää suvaita. Loputtomiin ei kuitenkaan voi suvaita, ja kun kaverit tuntuu mekastavan järjestelmällisesti joka yö, sunnuntain ja maanantain välinen yö mukaanlukien, on varmaan kostettava ns. silmä silmästä naapurissa asuvan suomalaisen kaverin kanssa ja käytävä ottamassa suomalaiseen tapaan läheisissä kuppiloissa perseet ja tultava sitten kyselemään patonginpureskelijoilta että "nukuttaako" ??!!?!?!! Ja tarkoitan semmosta mekkalaa ja älämölöä, että kenellekään ei jää epäselväksi, että mistä on kyse. Ns. karmit kaulassa takaisin asuntolalle... ;) Hymy hyytyis pojilla. Tämä ei toki koske kaikkia ranskalaisia ja nekin, jotka riehuvat, ovat muuten ihan mukavia. Mutta käytöstapoja ei yllämainituilla kavereilla ole minkäänlaisia ainakaan yörauhan suhteen!

Viikonloppuna ois tarkoitus lähteä johonkin vähän reissuun, tarkemmin ei ole vielä määrittynyt että minne. Täällä ois niin hirveä runsaudenpula nähtävästä, että ei tiedä oikein mistä aloittaisi. Nooh, jostain se on kai aloitettava. Kenties jostain kivasta luonnonpuistosta tässä lähellä. Eteläosassa niemimaata olisi kivoja rantoja, mutta ne on sitten lämpimämpien säiden aikoihin antoisampia. Nyt täällä Soulissa on kevät niin lähellä ku mahdollista, mutta ei silti ihan vielä läsnä. Pari viikkoa niin sitten varmaan on.

Alla taas kuvia selostuksen kera.

Kuva Itaewonin kaupunginosasta
kadun varrelta. Itaewon on Soulin kaupunginosista se ns. sulatusuuni, jossa eri kansat sekoitetaan keskenään. Tarjolla on paljon länsimaisia tuotteita laidasta laitaan, ei kuitenkaan hirveän edullisesti. Kuvassa vasemmalta toisena olevaan nahkatakkiliikkeeseen veivät lähes väkisin kadun varrelta, enkä oikeasti meinannut päästä pois liikkeestä, vaikka minulla ei ollut mitään tarvetta nahkatakille! Alkuhinta hyvännäköselle takille oli 150,000 wonia (~120 euroa), josta hinta tippui aina yritettyäni lähteä, ollen lopulta 80,000 wonia. Melko hyvä alennus. Osoittaa kuitenkin vain sen, miten paljon ilmaa alkuperäisessä hinnassa on. Hyvä tinkaustaktiikka on se, että aina pitää olla lähtemässä pois pienen harkinnan jälkeen, mieluiten siten että sinulla on kaveri mukana joka hoputtaa ja sanoo "ääh, anna olla!" Korealainen kauppias on äärimmäisen sinnikäs, ja pienellä maltilla voi säästää aika paljon!

Asuntolan lähellä on kukkula tai mäki, jonne kapusimme. Hämmästykseksemme, tai jos tuntee Korean historiaa, ei niin isoksi hämmästykseksi, saimme huomata mäen reunoilla juoksuhautoja, joita on todennäköisesti käytetty ihan tositoimissa Korean sodan aikana vuosina 1950-53. Ylempänä kukkulan huipun toisella reunalla oli käytössä oleva sotilastukikohta piikkilanka-aitoineen ja muureineen, jota tietämättämme lähestyessämme korealainen sotilas tuli heiluttamaan kättä osoittaaksen alueen olivan sotilasaluetta ja meidän olevan syytä lähteä muurien reunoilta. Vaikka Korean sodasta on kulunut yli 50 vuotta, jännityksen Pohjois- ja Etelä-Korean välillä voi silti tuntea. Odotan malttamattomana vierailua demilitarisoidulle vyöhykkeelle 7.4. Siellä jännitteen voi kuulemma aistia.

Näkymä kyseisen kukkulan laelta. Suureksi harmiksi oli sateinen ja pilvinen sää. Pitää mennä kuvaamaan kirkkaalla säällä, jolloin saa varmaan makeita otoksia koko kaupungista.













Sateinen näkymä samaiselta kukkulalta. Horisontissa Namsan Tower, yksi Soulin maamerkeistä - sieltä täytyy olla hulppeat näkymät. Tarkoitukseni on käydä siellä lähiaikoina. Huomaa kuvasta, niin huonosti kuin siitä nyt valitettavasti näkyykin, että kaupungin lukuisat kukkulat on pyhitetty luonnolle - niille ei ole sallittu rakentaa. Fiksua, tällöin kaupunki on kaunis yhdistelmä luontoa ja metropolia sopivassa suhteessa.





Iltanäkymä Sinchonista, kaupunginosasta jossa pyörimme eniten ja jossa Yonsein yliopisto sijaitsee. Kaupunginosa näyttää täysin erilaiselta päivällä kuin illalla; iltaisin Sinchon ikään kuin herää eloon. Erään arvion mukaan Sinchonissa on eniten baareja ja pubeja pinta-alaan verrattuna koko maailmassa, minkä huomaa helposti kadulla kävellessään: baareja on oikeasti vieri vieressä! Ovat rakentaneet kaupunginosan opiskelijoiden mieltymysten mukaisesti... Huomaa katujen kapeus - tälläkin kadulla on tarkotus ajaa autolla vieläpä kahteen suuntaan. Paikalliset ovatkin melkoisia akrobaatteja veivatessaan vastaantulevien kanssa näin ahtailla kaduilla, jotka ovat Soulissa hyvin yleisiä.

On täälläkin joskus talvi! Se tosin onneksi vain kävi viime viikolla, oli pakko räpsäistä kuva huoneeni ikkunasta.














Semmoista! Hyvin täällä pärjätään! ;)

Maahan saapuminen ja ekat kokemukset

Moikka vaan kaikille täältä Soulista!

Tiistaina 6. päivä tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun saavuin maahan. Aika on mennyt yksinkertaisesti kuin siivillä; tuntuu että olisin tullut ihan pari päivää sitten. Toisaalta tuntuu myös että täällä on ehtinyt tekemään kaikenlaista tuon parin viikon aikana. Kaupunkiin, joka ei muuten ole ihan pieni, olen tutustunut jonkin verran ja uusia ihmisiä olen tavannut niin paljon että joutuu toisinaan, onneksi harvoin, noloihin tilanteisiin kun ei muista kaikkien nimiä. Suurin osa nimistä jää toki päähän ja nyt alkaa muistaa 99 % niistä, mutta ekojen parin päivän aikana tuli uusia nimiä yksinkertaisesti yli käsittelykapasiteetin. Nooh, onneksi saman ongelman ovat myös monet muut tunnustaneet, joten sikäli ei ole syytä häpeään.

Lento Frankfurtista Souliin kesti vaivaiset 10,5 tuntia (Helsingistä yhteensä 15 tuntia) - kyllä tiesi lentäneensä kun tänne pääsi! Koneessa oli sen verran epämukavat penkit, että unet jäivät aika vähälle, mutta yllättävän hyvin sitä silti heti alussa jaksoi eikä matkaväsymys ole painanut oikeastaan missään vaiheessa.

Laskeuduttuani Souliin oli minua ja paria muuta vaihtaria vastassa kolme nättiä korealaistyttöä, joilla oli kädessään iso lappu nimelläni. Vastassaolijoita ei ollut siis vaikeata löytää. Tytöt kantoivat myös toisen suomalaisen nimilappua, mistä tuli samantien aika kotoinen fiilis! Kyllä maailma on pieni. Tämä valkeni sitten toden teolla päästyämme asuntolalle, jossa tapasin ekan päivän aikana kuusi muuta suomalaista tämän ensimmäisen lisäksi! Kenestäkään edellä mainitusta suomalaisesta mulla ei ollut harmainta aavistusta ennen tänne tuloa. Tiesin vain meidän koulusta olevan tytön, joka ei asu tässä asuntolassa vaan korealaisen perheen majoituksessa. Eli meitä suomalaisia on täällä yhdeksän, ja ollaan kuitenkin ihan toisella puolella maapalloa. Weird! Ilmeisesti Etelä-Korea on nyt suomalaisten, samoin kuin muidenkin eurooppalaisten silmissä in. Lisäksi olen tavannut eri yhteyksissä pari muuta suomalaista, jotka opiskelevat muissa yliopistoissa kuin me. Kaikki suomalaiset vaikuttaa oikeinki kivoilta tyypeiltä, ja kun heti ekasta päivästä lähtien saattoi pälpättää Suomea heidän kanssaan, en ole kokenut kulttuurishokkia oikeastaan ollenkaan, vaikka paikkana tämä on kyllä niin erikoinen, että muussa tapauksessa oisin voinut kokea voimakastakin kulttuurishokkia.
Muutoin tää vaihtariporukka, jota tässä asuntolassa pääasiassa asuu, on jenkkejä ja eurooppalaisia suhteessa fifty-sixty! ;) Toki porukkaa on myös muualta, kuten Indonesiasta, Ecuadorista, Ausseista ja Meksikosta muutaman maan mainitakseni. Ruotsalaisia on ainakin neljä, ovat kerenneet jo vittuilemaan viime kevään olympiafinaalin tappiosta, joka oli ainakin mulle aika kova paikka mutta olen onnistunut pitämään sen hyvin sisälläni. ;) Hollantilaisia on kolme, ranskalaisia on kolme tai neljä, saksalaisia on useampia, samoin italialaisia. Britit puuttuu ainakin tästä asuntolasta, vaikka niitä ois odottanu olevan useampia. Joka tapauksessa siinä vaihtariohjelmassa, jossa opiskelen, on n. 300 opiskelijaa 20 eri maasta. Aikamoinen kirjo siis.
Kuten yllä mainitsin, olen ehtinyt tutustua todella moneen uuteen ihmiseen, ja porukka vaikuttaa varsin ulospäinsuuntautuneelta ja menevältä.

Etelä-Korea vaikuttaa todella erilaiselta Suomeen ja Eurooppaan verrattuna. Mutta juuri siksi minä täällä olenkin! Seikkailua. Jotkut asiat ovat edes sinne päin miten ne ovat koti-Suomessa, ja jotkut asiat ovat ihan kuin eri planeetalta. Aloitetaan ruuasta. Korealainen ruoka on todella eksoottista suomalaisen silmään ja suuhun. Ja myös tapa, jolla sitä syödään: metalliset tai puiset tikut, yleensä metalliset. Varmuuden vuoksi en harjoitellut tikuilla syömistä Suomen päässä yhtään - ajattelin että "kyllä sitä siellä sitten ehtii!" Eipä paljoa hävettäny ku mentiin toisena päivänä kämppiksen kanssa syömään korealaista ruokaa. Siitä ei meinannu tulla niiden tikkujen kanssa ei sitte mitään! Sain sitten sapuskani joten kuten syötyä, onneks oli lusikka apuna... ;) Seuraavana päivänä tikuilla syöminen sujui jo sitte ihan mallikkaasti, tosin piti tehdä pientä kuivaharjoittelua kenenkään näkemättä - voin sen myöntää! Ruoka täällä on juuri niin eksoottista kuten ennakoinkin. Perusvaihtoehtoina on yleensä kanaa tai jotain lihaa riisin, kasvisten tai nuudeleiden kera. Tarjolla on monesti myös mustekalaa, simpukoita, tofua, katkarapuja - monenmoista! Joka aterialla on pöytä täynnä pienen pieniä astioita, joissa on yleensä erilaisia kasvishässäköitä. Tämän lisäksi tulee tietysti pääruoka, joka tulee joko jokaiselle henkilökohtaisena tai sillee että sekin jaetaan ja kaikki nokkivat tikuillaan suoraan pöydästä. Toisinaan tulee mietittyä, mikä on ruokailun hygieniataso, koska ainakin ne kasvishässäkkälautaset ovat lähes poikkeuksetta koko pöydälle. Jos jollain on flunssa on se äkkiä myös monella muulla... nooh, ei pidä ajatella liikoja! Maassa maan tavalla. Joka tapauksessa ruokailu on hyvin erikoista suomalaiseen verrattuna. Erikoisin kokemus on ravintola, jossa pöytäseurue saa itse paistaa lihansa pöydässä olevalla levyllä, kääriä lihan ja lisukkeet salaatinlehtien väliin, ja syödä valmiin "kimpun" kerralla ns. ykkösellä... näin paikalliset opettivat. Tämmösten paikkojen lisäksi on ravintoloita, joissa tarjoilija paistaa ruuan pöydässä tilaamisen jälkeen. All in all, erikoistakin erikoisempi ruokakulttuuri. Ja olen varmaan nähnyt siitä vasta jäävuoren huipun.

Korealaiset vaikuttavat toisinaan jopa töykeiltä rynniessään kaduilla. Tämä johtuu luultavasti väenpaljoudesta täällä Soulissa, jossa on laskutavasta riippuen 10-11 miljoonaa ihmistä. Eräiden arvioiden mukaan Soulin ympäristössä asuu 22-24 miljoonaa ihmistä. Porukkaa on lähes ajankohdasta riippumatta kaduilla oikeasti aivan pipona, välillä ei meinaa joissain kadunkulmissa päästä ollenkaan eteenpäin. Tässä valossa en ihmettele korealaisten tietynlaista kylmyyttä kaduilla ollenkaan! Mutta väenpaljouteenkin sitten tottuu, eikä se enää hirveästi vaivaa. Vaikka korealaiset voivat vaikuttaa kaduilla kävellessään kylmiltä, on totuus heidän varsinaisesta luonteestaan aivan toinen: korealaiset ovat varsin mukavia ja avuliaita ihmisiä. Varsinkin sitten kun olet tutustunut heihin paremmin. Paikallisen ajattelutavan mukaan et ole korealaiselle mitään, jos teitä ei ole vielä esitelty, mutta esittelemisen jälkeen kohtaat ystävällisen ja lämpimän ihmisen. Korealaisille status- ja suhdeasiat ovat todella tärkeitä; ilman niitä korealaiset eivät osaa kuulemma oikein kommunikoida. Korealaiselle on tärkeää tietää, mikä on hänen suhteensa keskustelukumppaniin, ja tätä suhdetta he hahmottavat statuksen mukaan. Niinpä ei ole ollenkaan tavanomaisesta poikkeavaa kuulla korealaisen kysyvän jotain aika henkilökohtaista, kuten esimerkiksi perhesuhteita, asemaa, ym. Itse en ole vielä hirveästi törmännyt henkilökohtaisiin kysymyksiin, mutta enpä ole kauheasti ehtinyt varsinaisten korealaisten kanssa vielä hengaillakaan... olen pyörinyt vain muun vaihtariporukan kanssa. Sen verran olen korealaisten kanssa kuitenkin ollut kontaktissa, että voin todeta heidän englannin kielen taitonsa olevan varsin rajallinen, joissakin tapauksissa olematon. Jopa korealaiset opiskelijat puhuu aika huonoa englantia, eikä heistäkään kaikki osaa kieltä lainkaan! Aika yllättävää. Oletin sentään opiskelijoiden osaavan. Esim. yhden opiskelijaklubin kaupunkikierroksella meidän opas sai joidenkin ravintoloiden edessä viimeisillä voimillaan pungerrettua suustaan "this - a good restaurant". Sitten kun odotat hänen kertovan jotain muuta kyseisestä paikasta, päättyy "esittely" vaivautuneeseen hymyyn sanojen ollessa hukassa ja matkan jatkumiseen. Onneksi muu sanasto oli sentään vähän paremmin hanskassa kyseisellä oppaalla. Pääasiassa opiskelijaklubien, ainakin kansainvälisten sellaisten, korealaiset jäsenet puhuvat varsin hyvää englantia. Iltariennoissa, joita nämä klubit ovat järkänneet jo aika monta, en ole törmännyt yhteenkään huonoa englantia puhuvaan korealaiseen. He varmaan ovatkin olleet vaihdossa tai sitten eläneet esim. jenkeissä jossain vaiheessa. Mutta se ns. tavallinen korealainen opiskelija-aines ei englantia oikein handlaa...

Korealaisten sanotaan olevan kovia juomaan. Pitää paikkansa! Sen voin sanoa jo lyhyen täällä olemisen jälkeen. Bileitä täällä tuntuu olevan harva se ilta. Ja sillo ku ei oo varsinaisia bileitä, on porukka muuten vaan lähössä tiputtamaan. Aluksi se oli kivaa ja kivaa se nyt on edelleen, mutta on kyllä tullut hetkeksi ainaki stoppi vastaan. Eilen lauantaina esim. ei vaan jaksanut lähteä enää mihinkään, kuten ei moni muukaan. Jotkut tietty jaksoivat vielä eilenkin mennä... mutta ei meitsi enää vanhana miehenä. Nyt ekat viikot on käyty ulkona lähes joka toinen ilta, mutta se tulee tuosta rauhottumaan ku kurssit alkoivat perjantaina. Ulkona käyminen on aika edukasta, esim. 5 litran kannu olutta maksaa kymmenisen euroa joissain paikoissa ja semmosesta kannusta riittää isommallekin porukalle pitkäksi aikaa. Pienessä laitamyötäsessä ihmiset tutustuu paljon nopeammin toisiinsa. Pääasiassa on tullu käytyä tässä lähellä Sinchonin alueen baareissa - vain kerran oon käynyt varsinaisilla klubeilla lähimmällä klubialueella Hongdaessa. Siellä sisäänpääsyt maksaa 8 eurosta ylöspäin, joten se on jo kallista lystiä! Käydessäni viime kuun vikana perjantaina oli ns. klubi-ilta, jolloin pääsee 13 euron sisäänpääsymaksulla 8:lle eri klubille! Se oli ihan hyvä diili. Kolme käytiin tsekkaamassa - kahdessa oli porukkaa niin paljon, ettei sinne meinannu sopia sisään! Ei kauhean mukavaa siis. Kolmannessa oli soppelisti porukkaa, meinasivat korealaiset tytöt viedä mukanaan mutta selvisin loppujen lopuksi puhumalla! ;)

Kurssit alkoivat perjantaina, mulla oli kaksi luentoa heti ekana päivänä. Eka kurssi vaikutti ihan asialliselta, ilmeisesti joutuu jopa ihan töihin, mutta vaihtarin opiskelu on vaihtarin opiskelua... katellaan! ;) Toka kurssi vaikuttiki sitten ihan vitsiltä: rahotuksen kurssi, jota opiskellaan hymyssä suin! "It´s meant to be fun!", "You guys need to have fun here", ym. Ei mitään lukemista, paitsi jotain kai voidaan joskus jakaa. Riittää että on paikalla ja osallistuu ryhmäkeskusteluihin, sijoituspeliin ja yritysostoroolileikkiin. Sopii mulle vallan hyvin, en minä oo tänne opiskelemaan tullu. On vaan aikamoinen ero kauppiksen rahotuksen kursseihin, joilla joutuu oikeasti laskemaan ja tekemään. Huomenna näkee sitte lisää kursseista ku uusia alkaa...

Reissata täällä pitäs koittaa kovasti. Täällä Koreassa pelkästään ois nähtävää ihan pirusti, varsinki paljon luontoa. Ja tässä lähellä olevissa maissa kuten Jaappanissa ja Kiinassa pitäs koettaa nähdä kanssa. Kuhan tässä nyt tottuu ekaks tähän Souliin, on tässäki himpun verran nähtävää!

Alla jokunen kuva selityksineen.

Mun todella todella iso huone, jonka jaan Hong Kongista olevan sällin kanssa. Kaveri vaikuttaa oikeinki rempseältä ja mukavalta. Ei oo muuten mikään tyhjäntoimittaja - menee syksyllä McKinseylle (konsulttifirma) Honkkariin töihin!
Huone vois olla vitusti isompi, ei tässä mahu oikein kunnolla edes kääntymään varsinki jos toinen on huoneessa. Nooh, tää on se mitä 1,250,000 wonilla eli 1035 eurolla sai! Ja eiköhän tähän totu. Mutta omaa vessaa, lavuaaria, yms. ei ole. Inttityyliin yhteisvessat ja sitte on yhteinen lounge käytävän päässä.


Syön todistettavasti puikoilla. En itse vielä uskonut reissun alussa tekeväni niin. Mutta äkkiä sen oppi... tyttö kuvassa on Diane jenkkilästä. Täällä on muuten hämmästyttävän paljon korealaisen näköisiä jenkkejä. Ne on lapsuudessaan muuttaneet USA:han tai sitte syntyneet siellä, ja palaavat nyt kotikonnuilleen vaihto-oppilaina, suurin osa heistä opiskelemaan Korean kieltä. Tällaisia on arviolta pelkästään tässä asuntolassa parikymmentä!




Yhteiskuva Korean sodan museoalueelta. On muuten aika vaikuttava paikka, mikä panee ajattelemaan koko sodan järjettömyyttä. Pohjois-Korean puolella elää kansaa nälässä johdon puuhatessa ydinaseohjelmansa kanssa. Kuitenkin kyseessä on kaksi kansaa, jotka puhuvat samaa kieltä ja jakavat yhteisen historian. Mielestäni Korea kärsii aika paljon siitä että maa on jaettu.

Näkymä bussin ikkunasta Han-joen ylittävältä sillalta Soulin (tai osan siitä) yli. Huomaa, että rakennukset eivät ole kovin korkeita ja pilvenpiirtäjät puuttuvat oikeastaan kokonaan. Tämä tekeekin kaupunkialueesta käsittämättömän laajan. Kävimme myös risteilemässä Han-joella, mikä oli aika makea keikka. Ilma olisi tietysti voinut olla vähän kirkkaampi - tähän aikaan vuodesta Kiinasta tuleva autiomaahiekka tekee näkyvyyden toisinaan huonoksi. Risteilyn alkaessa kamerastani loppui tietty akku - eipä juuri vituttanu! Mutta eipä antanu ennakkovarotusta!

Tämmöstä. Toivottavasti jaksoit lukea. Seuraavat tekstit tulevat olemaan lyhyempiä. Samoin laitan enemmän kuvia ja sommittelen niitä tekstin sekaan vähän paremmin. Kirjottelen tätä aina silloin tällöin ku on jotain kerrottavan tuntuista... Tsekkaa halutessasi aina silloin tällöin, esim. viikon-kahden välein. Kommentit ovat enemmän ku tervetulleita!