Kaikenlaista koulutusta, potkupalloa ja sählinkiä

Moikka!

Edellisessä kirjoituksessa mainitsemani jäsenkoulutus (Membership training) oli aika rankka reissu, kuvia en viitsi reissulta tälle blogille laittaa, saattas joku pian vähän säikähtää. Kuitenkin oli taas kiva päästä vähän Soulin ulkopuolelle - koulutuksen järkännyt opiskelijakerho oli varannut meille yksityisbussit juhlapaikalle siirtymiseen, joten meidän ei tarvinnut mennä paikalle vaivalloisesti metrolla ja julkisella bussilla. Matkan piti kestää tunnin verran Soulista, mutta peruskorealaiseen tapaan siirtymisaikataulu ylitettiin vaatimattomasti vain tunnilla - eli matkaa tehtiin ruuhkan vuoksi (perjantai-ilta) loppujen lopuksi kaksi tuntia. Perille päästyämme nälkäistä joukkoa odotti maittava ja runsas korealainen barbecue-illallinen, joka poikkeuksellisesti valmistettiin meille valmiiksi viimeistä palaa myöten. Illallisen jälkeen oli vuorossa tanssia pienessä tihkusateessa (ei kuitenkaan paljoa menoa haitannut!) suurehkon nuotion ympärillä; yltiöpäisimmät (=humaltuneimmat) luonnollisesti alkoivat pomppimaan korkeiden liekkien yli, ja pitipä joidenkin vielä ottaa punnerruskisa ihan nuotion edessä... katsoin kauhuissani liekkien lyövän erään ranskalaisen kaverin pään yli hänen noustessaan punnerrusasennosta ylös! Onneks mitään ei kuitenkaan sattunut. Nuotioleikkien ja tanssien jälkeen siirryttiin sisälle, missä meno jatkui sitkeimpien osalta aamuun asti. Seuraavana aamuna takaisin Souliin lähdettäessä oli porukka sitten yllättäen huomattavasti hiljaisempaa kuin edellisenä iltana. Sen verran paluumatkalla jaksettiin kuitenkin naureskella, että palautettiin ranskalaiset maan pinnalle heidän kysellessään Euroopan maiden kansallissankareita - kun ranskalaiset pyysivät sanomaan jonkun italialaisen kansallissankarin, vastasi tähän eräs saksalainen kuin apteekin hyllyltä oikein sanaa venyttäen "MAAAAATEEEEERRRRAAAAAZZ
ZZZZIIIII" !!! Koko bussin takaosa repesi täydellisesti. Materazzi oli se Italian puolustaja viime kesän fudiksen MM-turnauksessa, joka kuumensi maailman sen hetken kenties parhaan pelaajan, Ranskan Zidedine Zidanen punaisen kortin arvoisesti ulos MM-finaalin jatkoajalla. Italia voitti ja Ranska olisi kenties kaivannut Zidanea ampumaan rankkaria... Niin tai näin, loppui ranskalaisten fudisuhoaminen kuin seinään! ;)

Fudiksesta puheenollen, käytiin sitten lauantaina (24.3) katsomassa Soulin World Cup Stadiumilla ystävyysottelu Etelä-Korea - Uruguay. World Cup Stadium on se samainen paikka, missä pelattiin vuonna 2002 Etelä-Korean ja Japanin yhteisen MM-turnauksen otteluja. Stadion rakennettiin itse asiassa juuri niitä kisoja varten - aivan mielettömän hieno stadion!

Yllä oleva kuva on otettu samantien kun tulimme stadionille. Joukkueet vasta lämmittelevät eikä yleisöäkään ole vielä paljoa. Alla olevassa kuvassa peli on jo täydessä tohinassa, meidän paikat oli kentän toisesta päädystä, josta näki kuitenkin toiseenkin päähän tosi hyvin. Kentän toisessa päässä oli itse asiassa Etelä-Korean fanikatsomo, joka piti melkoista mekkalaa aina silloin tällöin. Tunnelma stadionilla olikin huumaava; etelä-korealaiset on melko fanaattisia fudisfaneja! Stadion vetää kuulemma 64 000 silmäparia - tässä ystävyysottelussa yleisöä oli karkeasti arvioiden 40 - 45 000. Silti tunnelma oli välillä korvia huumaava, vaikka tupa ei siis ollutkaan aivan täysi ja kyseessä oli ystävyysottelu. Uruguay voitti ottelun 2-0, vaikka olikin pelissä hieman altavastaaja. Uruguay pelasi fiksusti ja käytti vastahyökkäyksiä Korean pitäessä paljon palloa - Korealaisten viimeinen syöttö meni vain monesti harakoille. Olisin ehdottomasti halunnut kuulla stadionin edes kerran repeävän liitoksistaan Korean maalin kunniaksi, mutta loppuminuuttien ylärimakutia lähemmäs eivät korealaiset päässeet. Joka tapauksessa hieno matsi, jota kannatti mennä katsomaan. Liput olivat 30,000 wonia eli noin 25 euroa. Ei paha! Kalleimmat liput olivat 50,000 wonia ja halvimmat 20,000 wonia. Suomessakin taitaa olla kansainväliset fudismatsit kalliimpia! Ja meidän maajoukkue ei kovin tasokas ole, mistä tämän viikon Azerbaidzan-tappio kertoo karua kieltään...

Etelä-Koreassa jalkapallo on suosittua tällä hetkellä ennen kaikkea siksi, että maa menestyi erinomaisen hyvin omissa, Japanin kanssa jaetuissa kisoissa vuonna 2002 saavuttaen sensaatiomaisesti neljännen sijan, mitä kukaan ei maalta osannut odottaa! Tuolloin koko Etelä-Korea kuulemma sekosi aivan totaalisesti; ihmiset lähtivät kaduille juhlimaan muodostaen eri kaupunkeihin valtavia punaisia ihmismeriä! Vuoden 2002 kisoissa Etelä-Korea voitti Espanjan, Portugalin ja Italian - kaikki kolme luokitellaan jalkapallon "suurmaiksi". Voin vain kuvitella millainen tunnelma stadionilla on ollut tuolloin 2002 kun maa pisti Italian laulukuoroon... ;)

Olen päättänyt lähteä välitenttiviikon jälkeen, noin 26.4 10 päiväksi vaihtariporukalla Vietnamiin! Pitäis olla kohtalaisen eksoottinen maa ja ennen kaikkea halpa. Paljon nähtävää, komeita rantoja ja kostean kuumaa pitäis olla. Lennot toki on aika suolaisen hintaiset - noin 400 euroa mennen tullen, mutta sen mitä siinä häviää voi säästää paikan päällä elinkustannuksissa: joidenkin kertomusten mukaan Vietnamissa ei länsimaisten standardien mukaan maksa mikään MITÄÄN. Reissulle on tarkotus koota noin 10 hengen porukka, mennään varmaan suunnilleen samalla porukalla jolla olimme aikaisemmalla Gyeongjun reissulla.

Kouluhommia on paljon enemmän kuin miltä aluksi vaikutti; taisinpa olla vähän liian vaihtarimaisella asenteella aluksi ajatellessani ettei täällä mitään joudu tekemään... kyllä täällä joutuu! Mulla on viisi graduate-tason (maisteritason) kurssia, jotka työllistää kyllä viikoilla melkein riesaksi asti. Ei mitään isoa vielä kertaakaan, mutta jatkuvasti semmoista pientä ja aikaa vievää. Mutta tekemällä sitä vissiin sitten oppiikin, toivotaan ainakin niin. Proffat täällä on pirun hyviä ja asiansa osaavia. Ja puhuvat hyvää englantia, keskimäärin parempaa kuin suomalaiset englantia puhuvat proffat. Eipä tuo työmäärä muuten haittaisi, mutta se on vain aina pois kaikesta muusta mitä täällä pitäis keretä tekemään - olen toki tullut tänne tekemään muutakin kuin opiskelemaan! Viikolla sitä suunnittelee kerkeävänsä käydä eri paikoissa täällä Soulissa, mutta kun pelkät matkat julkisilla vievät tässä isossa kaupungissa helposti tunnin, jopa puolitoista (riippuu miten kauas on menossa) ihan pelkästään kaupungin sisällä, tapahtuu helposti se mitä esimerkiksi minulle ja monelle muulle vaihtarille on tapahtunut: tulee pyörittyä pääasiassa tässä Sinchonissa, joka on kuitenkin vain yksi Soulin lukuisista kaupunginosista. Pelkästään tässä kaupungissa olisi siis mieletön määrä nähtävää, minkä aion joka tapauksessa nähdä - jääköön kouluhommat sitten vähemmälle! ;) Vaihtari ei stressaa, se on selvää, mutta kaikki palautettavat työt on palautettava ja esitykset pidettävä - ei niitä ihan vasemmalla kädellä voi vetää... Nooh, norjalaisvitsi. Ei stressata!

Korealaiset on muuten uskomattomia sähläreitä, siis kertakaikkisen uskomattomia. Minun, nyt jo ilmeisen vääräksi osoittautunut, ennakkokäsitys oli se, että korealaiset ovat japanilaisten ja saksalaisten tapaisia virheettömiä "koneita". Vielä mitä! Ennen kuin alan asiasta sen enempää paasaamaan, tsekkaa alla oleva kuva ja yritä etsiä kuvasta virhe! ;)

Kuvassa siis orientaatiopäivänä 20.2 muun materiaalin mukana saamani opiskelijakortti. Kaikki muu info on oikein, mutta ovat onnistuneet laittamaan korttiini erään Colleenin kuvan. Colleenilla on kuitenkin oma kuvansa niin kuin pitääkin, vaikka ensin ajattelin että kuvat ovat menneet vahingossa sekaisin. Kortti on kieltämättä koominen, mutta sitä ei hirveästi voi käyttää esimerkiksi henkilökorttina täällä kampuksella, toki voisin yrittää väittää että kuva on otettu ennen sukupuolenvaihdosleikkaustani... ;) Valitin kortista samana päivänä oikeastaan saman tien sen saatuani, ja vaihtokoordinaattori purskahti luonnollisesti nauramaan (kuten moni muukin silloin ja edelleen nytkin) ja lupasi hoitaa asian kuntoon noin viikossa. Piti kuulemma soittaa pankkiin ja pyytää pankkia tekemään uusi kortti. Kävin noin yhdeksän päivän päästä kysymässä korttia, jolloin se ei vielä ollut valmis. Tämän jälkeen odotin näihin päiviin asti, siis reilusti yli kuukauden ja menin kysymään korttia. Ei edelleenkään valmis ilmoitti vaihtokoordinaattori tarkistettuaan asian pankista. Taas luvattiin se viikko jolloin kortin pitäisi olla valmis - saas nähdä ensi viikolla. Oiskohan kortti vihdoin valmis vai onko se - harmin pujut - päässyt taas unohtumaan...? Epäilen jälkimmäistä. Kortti on muutoin ihan mielettömän kätevä - toimii samanaikaisesti bussi- ja metrokorttina (voi ladata rahaa), kirjastokorttina, henkilötodistuksena (siis muiden kuin minun tapauksessa!), ym. Osoitus korealaisten teknologisesta osaamisesta! Suomessakin voisivat tästä ottaa mallia ja korvata opiskelijoiden turhat kortit yhdellä.

Samalla lailla nämä korealaiset säheltää monessa muussakin asiassa - esimerkiksi kurssien assistentit (proffien oikeat kädet) on oikeasti pihalla ku postilaatikot asioista, jotka niiden pitäs ehottomasti tietää. Jos kysyt jotain jostain palautettavasta työstä, assarit alkavat katsella toisiaan ja naureskella - "ai mitä, pitääkö näiden tämmönenkin tehdä?" Sitten jos jostain kurssimateriaalivihkosesta puuttuu 10 sivun casesta 4 sivua, sanotaanko sivut 6-9, kopioi nämä assarit ekaks sivut 6-8 ja jakavat nämä oppilaille vain huomatakseen, että edelleen puuttuu yksi sivu... ja taas kopioimaan! Pikku juttuja, mutta osoittaa assareiden omistautumisen asialleen. Myös ohjeistus kurssikuvauksissa esimerkiksi palautettavia töitä koskien (ja sitä miten ne palautetaan) on välillä aivan luokatonta. Kyllä Suomessa osataan organisointi noin 15 ziljoonaa kertaa paremmin. Samalla tavalla on opiskelijakerhojen tapahtumien kanssa: hommaa aletaan vasta viimeistellä siinä vaiheessa, ku porukka on jo paikalla - tämän tiesin toki jo Suomessa ollessani täällä aikaisemmin olleiden kertomusten pohjalta.

Mutta mutta... sattuuhan tuota. Ei elämä tietenkään niin vakavaa. Tämmöset sähläyksethän tekee siitä paljon hauskempaa! Kävin maanantaina rekisteröimässä itseni muukalaiseksi(!!!!) täällä. Mulla on viisumi, mutta kaikkien yli 90 päivää maassa olevien on täytettävä Alien Registration Card eli rekisteröidyttävä muukalaiseksi. En toisaalta voi käsittää mikä virka tommosella rekisteröimisellä on, koska jo viisumi vaikuttaa nykymaailmassa menneen ajan hommilta ja kalskahtaa vähän kommunistimeiningiltä... ja sitte vielä yks juttu viisumin päälle! Nooh, kaipa viranomaise sitte tietää tarkemmin maassa olevista ulkomaalaisista tai jotain. Sinne maahanmuuttovirastoon piti jättää passi muukalaisrekisteröimishakemuksen liitteeksi, se rekisteröinti kestää kymmenen päivää. Sanalla sanoen hirvittää että mun passi on korealaisten käsissä näiden "tarkkuuden" tietäen! Onneksi mulla on passista kopio ja täällä on Suomen suurlähetystö, jos hätä tulee... ;) Ja antoivatpa hakemuksesta kuitin, siitä näkyy että ovat ottaneet passin. Sieltä pitäis tulla semmonen Alien Registration Card eli muukalaiskortti sitten, jota voin näyttää henkkarina passin sijasta - jännityksellä odotan, kenen kuva kortissa sitten loppujen lopuksi on... ;)

Semmosta. Huomenna pitäs lukea aika perhanan paljon, joten nyt pitää mennä istumaan iltaa tuohon alas kavereiden kanssa ja mentävä ajoissa koisimaan, vaikka onkin näin lauantai... Eilen perjantaina oli kahden ruotsalaisen tytön tuplasynttärit, joita juhlittiin aika railakkaasti. Käytiin mm. tosi makeassa jääbaarissa, josta kerron lisää tällä blogilla jahka saan kavereilta kuvia sieltä. Omaa ammattilaiskameraani en viitsi yöhön ottaa mukaan... sattuneesta syystä.

Ai niin, yks juttu vielä: käytiin sunnuntaina 25.3 pelaamassa salibandyä Etelä-Korean maajoukkuetta vastaan suomalais-ruotsalais-kanadalais-korealaisjoukkueella. Kuokkaan tuli 11-3. Maajoukkue ei ollut niin hyvä kuin odotin, mutta kyllä ne silti pelata osasivat, tekivät ainakin maalin ku paikka tuli. Kunto niillä oli ihan järjetön, ja kun kenttä oli isompi ku normaali salibandykenttä, pääsivät ne hyödyntämään kuntoetuaan mielin määrin. Silti 11-3 oli hyvä tulos meille, koska porukka oli vain enemmän tai vähemmän toisille tuntemattomia pelureita. Muu jengi treenaa kerran viikossa, itse en harjotuksiin pääse ikinä yhen kurssin ollessa päällekkäin treeniajankohdan kanssa. Eipä sen niin väliä, en oo todellakaan tullu tänne salibandyä pelaamaan, sitä voi tehdä Suomessakin. Oli vaan kiva käydä pelaamassa matsi maajoukkuetta vastaan. Etelä-Koreassa on ehkä 100 pelaajaa, joten taso ei ole huima. Suomen salibandymaajoukkueelta saisivat varmaan niin pahasti selkäänsä, että hallista pitäs sammuttaa valot jossain vaiheessa... ;)

Semmosta. Pitäkäähän lippu korkealla!