Tiistaina 6. päivä tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun saavuin maahan. Aika on mennyt yksinkertaisesti kuin siivillä; tuntuu että olisin tullut ihan pari päivää sitten. Toisaalta tuntuu myös että täällä on ehtinyt tekemään kaikenlaista tuon parin viikon aikana. Kaupunkiin, joka ei muuten ole ihan pieni, olen tutustunut jonkin verran ja uusia ihmisiä olen tavannut niin paljon että joutuu toisinaan, onneksi harvoin, noloihin tilanteisiin kun ei muista kaikkien nimiä. Suurin osa nimistä jää toki päähän ja nyt alkaa muistaa 99 % niistä, mutta ekojen parin päivän aikana tuli uusia nimiä yksinkertaisesti yli käsittelykapasiteetin. Nooh, onneksi saman ongelman ovat myös monet muut tunnustaneet, joten sikäli ei ole syytä häpeään.
Lento Frankfurtista Souliin kesti vaivaiset 10,5 tuntia (Helsingistä yhteensä 15 tuntia) - kyllä tiesi lentäneensä kun tänne pääsi! Koneessa oli sen verran epämukavat penkit, että unet jäivät aika vähälle, mutta yllättävän hyvin sitä silti heti alussa jaksoi eikä matkaväsymys ole painanut oikeastaan missään vaiheessa.
Laskeuduttuani Souliin oli minua ja paria muuta vaihtaria vastassa kolme nättiä korealaistyttöä, joilla oli kädessään iso lappu nimelläni. Vastassaolijoita ei ollut siis vaikeata löytää. Tytöt kantoivat myös toisen suomalaisen nimilappua, mistä tuli samantien aika kotoinen fiilis! Kyllä maailma on pieni. Tämä valkeni sitten toden teolla päästyämme asuntolalle, jossa tapasin ekan päivän aikana kuusi muuta suomalaista tämän ensimmäisen lisäksi! Kenestäkään edellä mainitusta suomalaisesta mulla ei ollut harmainta aavistusta ennen tänne tuloa. Tiesin vain meidän koulusta olevan tytön, joka ei asu tässä asuntolassa vaan korealaisen perheen majoituksessa. Eli meitä suomalaisia on täällä yhdeksän, ja ollaan kuitenkin ihan toisella puolella maapalloa. Weird! Ilmeisesti Etelä-Korea on nyt suomalaisten, samoin kuin muidenkin eurooppalaisten silmissä in. Lisäksi olen tavannut eri yhteyksissä pari muuta suomalaista, jotka opiskelevat muissa yliopistoissa kuin me. Kaikki suomalaiset vaikuttaa oikeinki kivoilta tyypeiltä, ja kun heti ekasta päivästä lähtien saattoi pälpättää Suomea heidän kanssaan, en ole kokenut kulttuurishokkia oikeastaan ollenkaan, vaikka paikkana tämä on kyllä niin erikoinen, että muussa tapauksessa oisin voinut kokea voimakastakin kulttuurishokkia.
Muutoin tää vaihtariporukka, jota tässä asuntolassa pääasiassa asuu, on jenkkejä ja eurooppalaisia suhteessa fifty-sixty! ;) Toki porukkaa on myös muualta, kuten Indonesiasta, Ecuadorista, Ausseista ja Meksikosta muutaman maan mainitakseni. Ruotsalaisia on ainakin neljä, ovat kerenneet jo vittuilemaan viime kevään olympiafinaalin tappiosta, joka oli ainakin mulle aika kova paikka mutta olen onnistunut pitämään sen hyvin sisälläni. ;) Hollantilaisia on kolme, ranskalaisia on kolme tai neljä, saksalaisia on useampia, samoin italialaisia. Britit puuttuu ainakin tästä asuntolasta, vaikka niitä ois odottanu olevan useampia. Joka tapauksessa siinä vaihtariohjelmassa, jossa opiskelen, on n. 300 opiskelijaa 20 eri maasta. Aikamoinen kirjo siis.
Kuten yllä mainitsin, olen ehtinyt tutustua todella moneen uuteen ihmiseen, ja porukka vaikuttaa varsin ulospäinsuuntautuneelta ja menevältä.
Etelä-Korea vaikuttaa todella erilaiselta Suomeen ja Eurooppaan verrattuna. Mutta juuri siksi minä täällä olenkin! Seikkailua. Jotkut asiat ovat edes sinne päin miten ne ovat koti-Suomessa, ja jotkut asiat ovat ihan kuin eri planeetalta. Aloitetaan ruuasta. Korealainen ruoka on todella eksoottista suomalaisen silmään ja suuhun. Ja myös tapa, jolla sitä syödään: metalliset tai puiset tikut, yleensä metalliset. Varmuuden vuoksi en harjoitellut tikuilla syömistä Suomen päässä yhtään - ajattelin että "kyllä sitä siellä sitten ehtii!" Eipä paljoa hävettäny ku mentiin toisena päivänä kämppiksen kanssa syömään korealaista ruokaa. Siitä ei meinannu tulla niiden tikkujen kanssa ei sitte mitään! Sain sitten sapuskani joten kuten syötyä, onneks oli lusikka apuna... ;) Seuraavana päivänä tikuilla syöminen sujui jo sitte ihan mallikkaasti, tosin piti tehdä pientä kuivaharjoittelua kenenkään näkemättä - voin sen myöntää! Ruoka täällä on juuri niin eksoottista kuten ennakoinkin. Perusvaihtoehtoina on yleensä kanaa tai jotain lihaa riisin, kasvisten tai nuudeleiden kera. Tarjolla on monesti myös mustekalaa, simpukoita, tofua, katkarapuja - monenmoista! Joka aterialla on pöytä täynnä pienen pieniä astioita, joissa on yleensä erilaisia kasvishässäköitä. Tämän lisäksi tulee tietysti pääruoka, joka tulee joko jokaiselle henkilökohtaisena tai sillee että sekin jaetaan ja kaikki nokkivat tikuillaan suoraan pöydästä. Toisinaan tulee mietittyä, mikä on ruokailun hygieniataso, koska ainakin ne kasvishässäkkälautaset ovat lähes poikkeuksetta koko pöydälle. Jos jollain on flunssa on se äkkiä myös monella muulla... nooh, ei pidä ajatella liikoja! Maassa maan tavalla. Joka tapauksessa ruokailu on hyvin erikoista suomalaiseen verrattuna. Erikoisin kokemus on ravintola, jossa pöytäseurue saa itse paistaa lihansa pöydässä olevalla levyllä, kääriä lihan ja lisukkeet salaatinlehtien väliin, ja syödä valmiin "kimpun" kerralla ns. ykkösellä... näin paikalliset opettivat. Tämmösten paikkojen lisäksi on ravintoloita, joissa tarjoilija paistaa ruuan pöydässä tilaamisen jälkeen. All in all, erikoistakin erikoisempi ruokakulttuuri. Ja olen varmaan nähnyt siitä vasta jäävuoren huipun.
Korealaiset vaikuttavat toisinaan jopa töykeiltä rynniessään kaduilla. Tämä johtuu luultavasti väenpaljoudesta täällä Soulissa, jossa on laskutavasta riippuen 10-11 miljoonaa ihmistä. Eräiden arvioiden mukaan Soulin ympäristössä asuu 22-24 miljoonaa ihmistä. Porukkaa on lähes ajankohdasta riippumatta kaduilla oikeasti aivan pipona, välillä ei meinaa joissain kadunkulmissa päästä ollenkaan eteenpäin. Tässä valossa en ihmettele korealaisten tietynlaista kylmyyttä kaduilla ollenkaan! Mutta väenpaljouteenkin sitten tottuu, eikä se enää hirveästi vaivaa. Vaikka korealaiset voivat vaikuttaa kaduilla kävellessään kylmiltä, on totuus heidän varsinaisesta luonteestaan aivan toinen: korealaiset ovat varsin mukavia ja avuliaita ihmisiä. Varsinkin sitten kun olet tutustunut heihin paremmin. Paikallisen ajattelutavan mukaan et ole korealaiselle mitään, jos teitä ei ole vielä esitelty, mutta esittelemisen jälkeen kohtaat ystävällisen ja lämpimän ihmisen. Korealaisille status- ja suhdeasiat ovat todella tärkeitä; ilman niitä korealaiset eivät osaa kuulemma oikein kommunikoida. Korealaiselle on tärkeää tietää, mikä on hänen suhteensa keskustelukumppaniin, ja tätä suhdetta he hahmottavat statuksen mukaan. Niinpä ei ole ollenkaan tavanomaisesta poikkeavaa kuulla korealaisen kysyvän jotain aika henkilökohtaista, kuten esimerkiksi perhesuhteita, asemaa, ym. Itse en ole vielä hirveästi törmännyt henkilökohtaisiin kysymyksiin, mutta enpä ole kauheasti ehtinyt varsinaisten korealaisten kanssa vielä hengaillakaan... olen pyörinyt vain muun vaihtariporukan kanssa. Sen verran olen korealaisten kanssa kuitenkin ollut kontaktissa, että voin todeta heidän englannin kielen taitonsa olevan varsin rajallinen, joissakin tapauksissa olematon. Jopa korealaiset opiskelijat puhuu aika huonoa englantia, eikä heistäkään kaikki osaa kieltä lainkaan! Aika yllättävää. Oletin sentään opiskelijoiden osaavan. Esim. yhden opiskelijaklubin kaupunkikierroksella meidän opas sai joidenkin ravintoloiden edessä viimeisillä voimillaan pungerrettua suustaan "this - a good restaurant". Sitten kun odotat hänen kertovan jotain muuta kyseisestä paikasta, päättyy "esittely" vaivautuneeseen hymyyn sanojen ollessa hukassa ja matkan jatkumiseen. Onneksi muu sanasto oli sentään vähän paremmin hanskassa kyseisellä oppaalla. Pääasiassa opiskelijaklubien, ainakin kansainvälisten sellaisten, korealaiset jäsenet puhuvat varsin hyvää englantia. Iltariennoissa, joita nämä klubit ovat järkänneet jo aika monta, en ole törmännyt yhteenkään huonoa englantia puhuvaan korealaiseen. He varmaan ovatkin olleet vaihdossa tai sitten eläneet esim. jenkeissä jossain vaiheessa. Mutta se ns. tavallinen korealainen opiskelija-aines ei englantia oikein handlaa...
Korealaisten sanotaan olevan kovia juomaan. Pitää paikkansa! Sen voin sanoa jo lyhyen täällä olemisen jälkeen. Bileitä täällä tuntuu olevan harva se ilta. Ja sillo ku ei oo varsinaisia bileitä, on porukka muuten vaan lähössä tiputtamaan. Aluksi se oli kivaa ja kivaa se nyt on edelleen, mutta on kyllä tullut hetkeksi ainaki stoppi vastaan. Eilen lauantaina esim. ei vaan jaksanut lähteä enää mihinkään, kuten ei moni muukaan. Jotkut tietty jaksoivat vielä eilenkin mennä... mutta ei meitsi enää vanhana miehenä. Nyt ekat viikot on käyty ulkona lähes joka toinen ilta, mutta se tulee tuosta rauhottumaan ku kurssit alkoivat perjantaina. Ulkona käyminen on aika edukasta, esim. 5 litran kannu olutta maksaa kymmenisen euroa joissain paikoissa ja semmosesta kannusta riittää isommallekin porukalle pitkäksi aikaa. Pienessä laitamyötäsessä ihmiset tutustuu paljon nopeammin toisiinsa. Pääasiassa on tullu käytyä tässä lähellä Sinchonin alueen baareissa - vain kerran oon käynyt varsinaisilla klubeilla lähimmällä klubialueella Hongdaessa. Siellä sisäänpääsyt maksaa 8 eurosta ylöspäin, joten se on jo kallista lystiä! Käydessäni viime kuun vikana perjantaina oli ns. klubi-ilta, jolloin pääsee 13 euron sisäänpääsymaksulla 8:lle eri klubille! Se oli ihan hyvä diili. Kolme käytiin tsekkaamassa - kahdessa oli porukkaa niin paljon, ettei sinne meinannu sopia sisään! Ei kauhean mukavaa siis. Kolmannessa oli soppelisti porukkaa, meinasivat korealaiset tytöt viedä mukanaan mutta selvisin loppujen lopuksi puhumalla! ;)
Reissata täällä pitäs koittaa kovasti. Täällä Koreassa pelkästään ois nähtävää ihan pirusti, varsinki paljon luontoa. Ja tässä lähellä olevissa maissa kuten Jaappanissa ja Kiinassa pitäs koettaa nähdä kanssa. Kuhan tässä nyt tottuu ekaks tähän Souliin, on tässäki himpun verran nähtävää!
Alla jokunen kuva selityksineen.
Mun todella todella iso huone, jonka jaan Hong Kongista olevan sällin kanssa. Kaveri vaikuttaa oikeinki rempseältä ja mukavalta. Ei oo muuten mikään tyhjäntoimittaja - menee syksyllä McKinseylle (konsulttifirma) Honkkariin töihin!Huone vois olla vitusti isompi, ei tässä mahu oikein kunnolla edes kääntymään varsinki jos toinen on huoneessa. Nooh, tää on se mitä 1,250,000 wonilla eli 1035 eurolla sai! Ja eiköhän tähän totu. Mutta omaa vessaa, lavuaaria, yms. ei ole. Inttityyliin yhteisvessat ja sitte on yhteinen lounge käytävän päässä.
Syön todistettavasti puikoilla. En itse vielä uskonut reissun alussa tekeväni niin. Mutta äkkiä sen oppi... tyttö kuvassa on Diane jenkkilästä. Täällä on muuten hämmästyttävän paljon korealaisen näköisiä jenkkejä. Ne on lapsuudessaan muuttaneet USA:han tai sitte syntyneet siellä, ja palaavat nyt kotikonnuilleen vaihto-oppilaina, suurin osa heistä opiskelemaan Korean kieltä. Tällaisia on arviolta pelkästään tässä asuntolassa parikymmentä!
Yhteiskuva Korean sodan museoalueelta. On muuten aika vaikuttava paikka, mikä panee ajattelemaan koko sodan järjettömyyttä. Pohjois-Korean puolella elää kansaa nälässä johdon puuhatessa ydinaseohjelmansa kanssa. Kuitenkin kyseessä on kaksi kansaa, jotka puhuvat samaa kieltä ja jakavat yhteisen historian. Mielestäni Korea kärsii aika paljon siitä että maa on jaettu.
Näkymä bussin ikkunasta Han-joen ylittävältä sillalta Soulin (tai osan siitä) yli. Huomaa, että rakennukset eivät ole kovin korkeita ja pilvenpiirtäjät puuttuvat oikeastaan kokonaan. Tämä tekeekin kaupunkialueesta käsittämättömän laajan. Kävimme myös risteilemässä Han-joella, mikä oli aika makea keikka. Ilma olisi tietysti voinut olla vähän kirkkaampi - tähän aikaan vuodesta Kiinasta tuleva autiomaahiekka tekee näkyvyyden toisinaan huonoksi. Risteilyn alkaessa kamerastani loppui tietty akku - eipä juuri vituttanu! Mutta eipä antanu ennakkovarotusta!Tämmöstä. Toivottavasti jaksoit lukea. Seuraavat tekstit tulevat olemaan lyhyempiä. Samoin laitan enemmän kuvia ja sommittelen niitä tekstin sekaan vähän paremmin. Kirjottelen tätä aina silloin tällöin ku on jotain kerrottavan tuntuista... Tsekkaa halutessasi aina silloin tällöin, esim. viikon-kahden välein. Kommentit ovat enemmän ku tervetulleita!
1 comment:
Post a Comment